tiistai 19. tammikuuta 2016

Tarina siitä, kun pelasin The Last of us:ia

Noin vuosi sitten aloitin pelaamaan The Last of us:ia pitkästä aikaa, koska poikaystäväni halusi katsoa, kun pelaan sen läpi. Hän kuitenkin nukahti ensimmäisen tunnin aikana ja häneltä jäi paljon pois.

Viikko sitten päätimme yrittää uudestaan ja tällä kertaa päätin aloittaa uuden pelin +-versiona. Eli siis, kun olet läpäissyt pelin kerran, voit aloittaa sen uudestaan +-versiona (luetaan siis: plusversiona), jossa sinulla on aiemmasta pelikerrasta tehdyt aseiden päivitykset ja hahmojen parannukset. Aloitin siis uuden pelin +-versiona ja vaikeusasteeksi valitsin normaalin. Olisin valinnut vaikean, mutta en ole vielä läpäissyt peliä vaikealla, joten en voinut valita sitä.

Kaikki meni hyvin: poikaystäväni jaksoi katsoa pelaamistani ja oma osuuteni pelaamisen suhteen sujui hyvin. Pariin hassuun kohtaan jäin hieman pidemmäksi aikaa jumiin, mutta muuten kaikki sujui sulavasti.
Viime sunnuntaina päätimme pelata pelin viimeisen puolitoista tuntia ennen töiden alkua. Kaikki meni taas hyvin, pääsin viimeiseen kohtaukseen, jossa päähenkilöt kävelevät ja keskustelevat keskenään. Kohtauksen tarkoituksena on vain siis käveltävä, kuunneltava hahmojen välistä keskustelua ja katsoa viimeinen välinäytös, sitten peli loppuu ja lopputekstit rullaavat näytöllä.

Se, mitä minulle tapahtui oli hieman erilaista. Aluksi kaikki näytti menevän niin kuin pitkin, mutta yhtäkkiä taustamusiikki loppui eikä hahmojen välistä keskustelua kuulunut. Päätin kokeilla, auttaako asetukseen vaihtaminen mitään. Painoin start-näppäintä, valitsin "asetukset" ja ruutuun jäi vain pyörimään latausnäyttö. Peli siis jäätyi kirjaimellisesti viime metreillä. Totta kai se harmitti, mutta päätin olla luovuttamatta. Käynnistin koko konsolin uudestaan ja ajattelin pelata siitä asti, milloin olin viimeksi tallentanut. Pelissä on oikeastaan automaattinen tallennus, eli kaiken järjen mukaan, olisin voinut aloittaa juuri siitä kohtaa, missä taustamusiikki yhtäkkiä loppui.

Mutta se ei mennyt ollenkaan niin kuin kuvittelin. Peli ei ollutkaan ehtinyt tallentaa kohtausta, johon pääsin, koska menin sörkkimään asetuksia ja lopettamaan koko konsolin toiminnan. Jouduin jatkamaan siitä kohtaa, mihin olin edellisellä peli kerralla jäänyt eli jouduin pelaamaan taas sen puolitoista tuntia. Tai siis olisin joutunut.
Hauskinta tässä koko tarinassa on se, että kaikki se itse tekemä sörkkiminen aiheutti sen, että koko tallennus oli vioittunut. Yritin siis valita tallennusta, jota viimeksi pelasin, mutta ruutuun tuli teksti, että tallennus on vioittunut eikä sitä voida jatkaa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin, että pelaamiseni on ollut turhaa. Jäin tuijottamaan ruudulla olevaa tekstiä tyhjällä katseella ja näin silmieni edessä vilahtavan ne pyöristetyt 17 tuntia, jotka vietin pelaamalla peliä. Katkerat miehiset kyyneleet kostuttivat silmäni. Kuinka näin kävi. Miksi näin kävi.

Aloitin pelin uudestaan vaikealla vaikeusasteella. Elämä jatkuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti