Arvostelussa: The Evil Within-lisäosat: The Assignment, The Consequence ja The Executioner (PS4)

The Evil Within-arvostelussa mainitsinkin, että peliin on tehty kolme lisäosaa, jotka itseasiassa pelasin pian pelin läpäisemisen jälkeen. Halusin saada juonesta kaiken irti ja pidin pelistä muutenkin, joten ajattelin, että miksipä en pelaisi lisäosia.
Tässä kohtaa on hyvä mainita, etten yleensä ostele peleihin lisäosia, ellen tosiaan todella pidä pelistä.

The Assignment & The Consequence

Lisäosa alkaa keskustelulla, jonka osapuolina ovat Juli Kidman, Sebastianin kollega, ja kasvoton mies, joka on Mobius-yhtiön johtaja. Kasvottomalla miehellä on kyllä kasvot, mutta ne ovat lähes aina peitetty. Kasvoton mies antaa Kidmanille tehtävän, että hänen pitää tuoda psykiatrisen sairaalan potilas Leslie heille elossa. Kidmanille vain kerrotaan, että Leslie on arvokas henkilö ja siksi hänelle ei saa käydä mitään.
Pian ollaankin pääpelin lähtöruudussa eli psykiatrisessa sairaalassa ja kauhean autokolarin jälkeen päästäänkin pelaamaan Juli Kidmanilla.

Heti alkuun pelaajalle kerrotaan, että Kidman on aseeton eli hän ei voi puolustautua hirviöitä vastaan oikeastaan mitenkään. Hirviöiden ohi pitää siis hiipiä ja heitä voi harhauttaa pulloilla ja metelöimällä. The Assignment- ja The Consequence-lisäosissa onkin erityinen hiiviskelytila, jossa siis Kidman menee seinää vasten ja hän voi kulkea sulavasti seinää pitkin, kurkata kulman taakse sekä kutsua hirviöitä. Ei hän tietenkään millään nimillä heitä kutsu, hän joko huutaa "Hey!" tai "Over here!".
Toisin sanoen, jos mokaa hiiviskelyssä, niin sanottua kusivaraa eli asetta ei ole. Joko mokan sattuessa kuolee tai ottaa paljon osumaa, mutta selviää edes jotenkin hengissä. Usein satuin vain juoksemaan jonnekkin turvaan hetkeksi.

Näissä kahdessa lisäosassa nähdään The Evil Withinistä tuttuja hirviöitä eli jollainlailla mutatoituneita ihmisiä, mutta lisäosissa oli kaksi uutta hirviötä. Toiset olivat jotain epämääräisen näköisiä ihmismössöjä, jotka ovat sokeita eli niiden edestä voi kulkea ihan huoletta, mutta oliot kuulevat hyvin. Eli jos heittää pullon nurkkaan, oliot menevät äänen luokse. Tietysti jos kävelee olioita päin, ne huomaavat sen ja tappavat heti.
Mutta kuitenkin kaikista kauhein uusi hirviö oli tietysti sellainen, johon tuli törmäämään useaan otteeseen. Aina kun tämä hirviö pamahti jostain kulman takaa, oli helvetti irti. Kohtaukset joissa tämä kyseinen hirviö oli, olivat kaikista ahdistavimmat. Käteni eivät ehkä koskaan ole hikoilleet niin paljon. Ikävä kyllä en löytänyt hirviöstä kunnon kuvia.

The Consequence alkaa oikeastaan sillä, mihin The Assignment jäi. Nämä kaksi lisäosaa olivat siis yksi iso lisäosa, mutta se on jaettu kahteen osaan. Mutta sama meininki jatkui The Consequencessa: pelaat Juli Kidmanilla, joka yrittää etsiä psykiatrisen sairaalan potilasta Leslietä.
Molempien lisäosien tarinat sijoittuvat siis samanaikaisesti pääpelin juoneen ja ajankulkuun. Nimittäin lisäosissa nähdään Sebastian, Ruvik ja Joseph. Olisin toivonut Ruvikia enemmän... Mutta lisäosissa myös pohjaudutaan vieläkin enemmän Ruvikin tarinaan. Ei kuitenkaan enää niin kauheasti, koska hänen tarinaansa käsiteltiin jo hyvin paljon pääpelissä, mutta pieniä yksityiskohtia.

Lisäosissa sai tietää paljon enemmän Kidmanin taustoista ja motiiveista. Hän vaikutti nimittäin pääpelissä hyvin etäiseltä ja tarpeettomalta. Häneen sai paljon syvemmän yhteyden lisäosien myötä ja oikeastaan, hän on ihan hyvä tyyppi. Vaikka hän onkin aika vähäpuheinen ja kylmä, hän ei ole kuitenkaan ilkeä tai sydämetön. Pidin näistä kahdesta lisäosasta, vaikka ne olivatkin hyvin erilaisia pääpeliin verrattuna. Mutta se mielestäni luo enemmän syvyyttä myös pääpeliin. Se täytyy kyllä sanoa, että nämä kaksi olivat kyllä aika vaikeita ilman asetta. Eli jos kaipaat pääpelin lisäksi haastetta, suosittelen näitä.

Jooseppi vähän sekos

En tiedä olinko taas paska kun kuolin noin monta kertaa

The Executioner

Pitkään luulin, että Kidmanin tarina olisi jaettu kolmeen osaan, mutta tämä kolmas lisäosa onkin täysin eri peli. Se ei liity pääpeliin eikä myöskään kahteen lisäosaan mitenkään, vaan tämä on lähestulkoon oma itsenäinen peli.
The Executionerissa pelataan Boxheadilla (tai The Keeper, mitenkä sitä halutaankaan kutsua), joka on astunut Ruvikin luomaan maailmaan etsimään kadonnutta tytärtään. Ruvikia ei oikeastaan tässä lisäosassa edes näy, hänet kyllä mainitaan pariin otteeseen.

Tämän lisäosa on oikeastaan läjä minipelejä. Boxhead saa aina dokumentin, jossa kerrotaan, kuka on seuraava kohde ja tehtävänä on löytää tämä kohde ja tuhota se. Nämä kohteet ovat pääpelistä tuttuja hirviöitä, joita pääsee vetämään turpaan oikein olan takaa. On hyvin nautinnollista vaan hakata hirviöitä isolla vasaralla ja saada kolikkoja, joilla voi parantaa aseita ja Boxheadin kykyjä, kuten puolustusta ja elämäpalkkia.

The Executionerin läpäisee kuitenkin hyvinkin nopeasti, jos vain vetää hirviöitä tarpeeksi hyvin turpaan. Minulla taisi mennä juurikin se pari tuntia ja lisäosa oli läpäisty. Kun ensimmäisen kerran läpäisee The Executionerin, saa läjän uusia aseita (kuten moottorisahan!) sekä muutaman uuden vihollisen taistelupukariksi. Mutta siihen se oikeastaan jääkin. Odotin hieman enemmän tältä lisäosalta, mutta se jäikin hyvin latteaksi. Olihan se hauskaa vetää kaikkia turpaan, mutta pelasin sen kaksi kertaa läpi ja en taida enää uudestaan sitä läpäistä. Se on jo aika nähty heti ensimmäisen pelikerran jälkeen. Ehkä enemmän tarinaa olisin toivonut tai että se olisi sijoittunut edes pääpelin juoneen. Olin kyllä pettynyt.

Kaikki paskaks mikä ei oo omaa

Arvostelussa: Assassin´s creed (elokuva)

 

Odotin suuria, kun kuulin, että Assassin´s creed-pelisarjasta tehdään elokuva. Olen pelannut ensimmäisestä pelistä Revelationsiin saakka, mutta kolmannesta eteenpäin en ole enää pelannut. Jätin siis pelaamiseni niin sanottuun Ezion aikakauteen ja olen tyytyväinen siihen.
Vaikka ei olisikaan pelannut kaikkia pelejä, juoni on silti aika samanlainen kaikissa peleissä: sarjan päähenkilö Desmond Miles kuuluu assassiinien veljeskuntaan ja hän pystyy palaamaan esi-isiensä aikakausiin Animus-laitteen avulla. Pelissä on paljon keksittyjä hahmoja, mutta myös oikeitakin hahmoja kuten Niccolo Macchiavelli sekä Leonardo Da Vinci.

Pelin juoni oli tiivistettynä tuollainen, mutta entäpäs elokuvan juoni? Elokuvan päähenkilö on Callum Lynch (Michael Fassbender, joka on muuten tunnettu X-Men-sarjan nuori Magneto), joka on joutunut vankilaan taposta, mutta Abstergo-firma ottaa hänet hoiviinsa, koska heillä on tehtävä saada haltuunsa Edenin Omena, ikiaikainen artifekti, jolla voi hallita ihmisten mieliä. Callum on hämmentynyt ja hyvin vastahakoinen, mutta asiat selviävät heti, kun hän siirtyy Animus-laitteen avulla esi-isänsä muistoon vuoden 1492 Madridiin.



Heti elokuvan alkaessa tajusin, että elokuvan pitäisi sijoittua ensimmäisen Assassin´s creed-pelin aikaan, mutta Lähi-Idän ja vuoden 1191 sijaan ollaankin vuodessa 1492 ja Madridissa. Ajattelin, että elokuvan alussa näkyvä hahmo olisi Alta'i'r, mutta se olikin Alguar eli ei yhtään sinne päin. Ja päähenkilö Callumia ei ole koskaan, siis missään, pelissä mainittu. Toisin sanoen, Assassin's creed-elokuva on vain ottanut saman konseptin, mutta täysin uuden tarinan. Sitä en oikeastaan osannut odottaa ja siksi olin hyvin pettynyt. Olisin hyvin paljon toivonut, että tarina olisi käsitellyt Subject 16:a, erästä ihmistä, joka jäi Animus-laitteen vangiksi. Mutta sen sijaan, elokuvassa ei ollut ketään, joka olisi ollut missään pelisarjan pelissä.
Pitää kyllä vedota siihen, että sentään Resident Evil-elokuvasarjassa on hahmoja, jotka ovat peleistä, kuten Jill Valentine, Nemesis ja Claire Redfield. Sen sijaan elokuvasarjan päähenkilö Alice on keksitty elokuvia varten. Se toimii edes jotenkin, mutta sentään elokuvat ovat jollainlailla uskollisia pelisarjalle.

Elokuvan Animus-laite oli myös hyvin epämääräisen näköinen. Se oli tehty kouran näköiseksi, jossa Callum vain roikkui ja oli ikään kuin transsissa, koska hän oli hereillä koko Animus-kokemuksen ajan. Peleissä Animus-laite on ikään kuin makuualusta, johon mennään nimenomaan nukkumaan ja tutkijat nauhoittavat kaiken, mitä Desmond näkee. Elokuvassa kaikki mitä Callum näkee, näkyy myös hänen ympärillään ja kaikki muutkin siis paljain silmin pystyvät sen näkemään. Olisi ollut hienoa, että pelien Animus-laite olisi vaikka näkynyt elokuvassa ja elokuvan Animus-laite olisi ollut paranneltu versio pelin Animuksesta. Mutta ei.

Siinä vaiheessa, kun tajusin, ettei elokuva liity pelisarjaan mitenkään, yritin katsoa sitä täysin tietämättömin silmin. Se oli vaikeaa, koska koko ajan elokuva heitti vääryyksiä silmiini, joita oli vaikea väistää. Hyvä ystäväni on Resident Evilin fani ja siksi hän menee katsomaan kaikki Resident Evil-elokuvat, vaikka nekään eivät aina noudata pelien juonta. Menin katsomaan Assassin's creed-elokuvan, koska pidin paljon pelisarjasta, mutta elokuvassa oli vain sama idea. Oikeastaan mikään ei ollut samanlaista kuin peleissä ja se on asia, joka kaikista eniten ärsytti elokuvaa katsoessa.



Toisin sanoen, jos tietää vain Assassin's creedien idean, mutta ei hahmoja tai juonta, elokuvasta nauttii täysin siemauksin. Sen sijaan, jos on yhtään pelannut tai millään lailla perehtynyt peleihin, elokuvasta ei nauti. Elävä esimerkki: appivanhempani pitivät elokuvasta hyvin paljon, mutta minä ja poikaystäväni emme. Kyllähän elokuvan voi mennä katsomaan ihan mielenkiinnosta, mutta en itse suosittele sitä pelien faneille.