keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Kauhistelussa: Mörköpeli (PC)

Me 90-luvulla syntyneet jaamme paljon asioita, kuten sairaan nopeet ja värikkäät kengännauhat, Wonder Sand-taikahiekan, Harry Potter-karkit ja parhaimmat animaatiosarjat. Kuitenkin, on yksi asia, mikä suurinta osaa meitä myös yhdistää ja se on pelko Muumien Mörköä kohtaan. Itse näin kyseisestä hahmosta painajaisia vuosia ja saatan vieläkin nähdä. Tätä hahmoa olen pelännyt elämäni aikana kaikista eniten, ehkä siksi koska hahmon muoto voi oikeastaan olla missä vain tai mitä vain. Emme oikeastaan tiedä mikä tai kuka Mörkö on ja miksi hän on sellainen mikä on. Tässä on oikeastaan sama mikä Slendermanin kanssa on: tuntemattoman pelko.

Mutta kuitenkin, mieheni sai Youtube-käyttäjä Franssin kautta tietää, että pieni indieyhtiö on tehnyt Möröstä pelin. Tietysti ensimmäisenä katsoimme kun muut pelasivat ja nauroimme heille, mutta siinä kohtaa kun itse istui pelaamaan, nauru oli kaukana.
Heti ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni oli: "Miten joku on voinut tehdä tälläisen pelin!?" mutta toisaalta, miksi ei. Varmasti moni muukin on miettinyt, että miksi Möröstä ei ole aikaisemmin tehty omaa peliä. Mörköpeli on vielä ilmainen ja sen voi ladata täältä
PÄIVITYS: Mörköpeliä ei ole enää saatavilla tekijänoikeuksien takia, uutta versiota tehdään parhaillaan.
PÄIVITYS: Uusi Mörköpelin versio on ladattavissa

Kuvahaun tulos haulle mörköpeli



Pelissä on hyvin simppeli juoni: pelaat Nipsulla, joka yrittää etsiä Kuningasrubiinia talvisessa metsässä. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, samaisessa metsässä on myös Mörkö, joka jahtaa Nipsua ja joka haluaa pitää rubiinin itsellään.
Nipsulla on käytössään taskulamppu, jossa on rajattu määrä virtaa ja myös tussari, joka on piilotettuna metsään. Tussarilla voi luonnollisesti ampua Mörköä, mutta silloin Möröstä tulee vihaisempi ja hieman nopeampi. Muutamalla osumalla Mörön saa hetkellisesti pois pelistä, mutta hän palaa kuitenkin jahtaamaan Nipsua.
Nipsulla on myös käytössään merkkivaloja, joilla voi merkata tärkeitä paikkoja ja valoraketti, jolla voi valaista koko tilan. Valorakettia voi käyttää vain tietyin väliajoin.

Tehtävänä on siis löytää Kuningasrubiini metsästä, mutta kun rubiinin on löytänyt, pitää palata samaan pisteeseen, josta lähti. Sen takia kannattaa merkata se piste merkkivalolla, koska sen näkee sitten kauempaa.
Peli on suhteellisen vaikea, olen vain kaksi kertaa onnistunut saamaan rubiinin - ja myös tietysti Nipsun - ehjänä lähtöpisteeseen. Olen monta kertaa saanut rubiinin käsiini, mutta sitten Mörkö on saanut minut kiinni. Se miksi peli on suhteellisen vaikea, on siksi, koska Nipsun lähtöpiste ja rubiinin sijainti on aina arvottu eli lähtöpiste ja rubiini on aina jokaisella pelikerralla eri paikassa. Niinä kertoina kun olen saanut rubiinin, olen päässyt lähtemään suhteellisen läheltä rubiinia ja olen sattumalta myös lähtenyt kävelemään suoraan sitä kohti. Pelin voittaminen on myös tavallaan tuuripeliä, mutta oikealla taktiikalla voittaa.

Kuvahaun tulos haulle mörköpeli
Peli pelataan ensimmäisessä persoonassa


Jokainen kerta kun voittaa tai häviää, saat nähdä kartalta, mistä kohtaa lähdit ja missä rubiini sijaitsee. Näet myös mitä reittiä olet mennyt, mistä kohtaa löysit tussarin ja milloin Mörkö sai napattua. Kartan opettelu helpottaa rubiinin etsimistä, koska jos tiedät, mistä olet mennyt, se auttaa haravoimaan aluetta. Pelissä on esimerkiksi kaksi kivikasaa eri puolilla karttaa ja yksi iso kuusi keskellä karttaa.

Möröstä vielä pari juttua. Taustalla soi Muumeista tuttua musiikkia, mutta kun Mörkö on tietyn etäisyyden päässä sinusta, alkaa soimaan THE Mörkö musiikki. Se, joka soi aina kun Mörkö näkyy Muumeissa, siitä ei voi erehtyä, milloin Mörkö on lähellä. Sitten kun hän on todella lähellä, alkaa ruutuun tulla huurretta, kuulua jään rätinää ja Nipsun kulku hitautuu. Kun Mörkö on tietyn etäisyyden päästä, Nipsu pysähtyy, kääntyy katsomaan Mörköä päin ja peli loppuu. Itse kiinnijääminen ei ole pelottavaa vaan kaikki se, mikä tapahtuu pelin aloittamisen ja lopettamisen välillä.

Tämä on taas niitä pelejä, joita en vain yksinkertaisesti voi pelata yksin, siksi pelaan sitä aina mieheni kanssa. Ensimmäisen kerran pelasimme sitä ennen nukkumaanmenoa ja yöstä tuli hyvin rauhaton, koska meitä molempia vain pelotti niin paljon, ettemme voineet nukkua. Me molemmat ajattelimme, että hei, näin ne lapsuuden traumat lähtee pois, mutta ei, ne tulivat kahta kauheampana takaisin.
Mieheni ei toistaiseksi ole vielä saanut rubiinia, mutta hän on monta kertaa ollut lähellä. Taktiikkamme ovat hyvin erilaiset, mutta hän osaa livahtaa Mörön kynsistä. Ikävä kyllä usein käy niin, että mieheni joutuu umpikujaan, jossa Mörkö saa hänet kiinni. Myös mieheni puolustukseksi voin sanoa, että hän ei ole hirveästi pelannut nimenomaan tietokoneella, joten se on ihan ymmärrettävää ettei se ole tuttua. En itsekään ole mikään pro, mutta olen joitakin pelejä joskus pelannut tietokoneella.

Pidän Mörköpelissä siitä, että siinä on hyvin simppeli tehtävä. Ehkä hieman näppäimiä pitää opetella, mutta sekään ei ole niin vaikeaa. Mielestäni parhaimmissa kauhupeleissä on hyvin yksinkertainen, mutta toimiva juoni. Mörköpeli on sinänsä myös aika koukuttava peli, koska usein kävi niin, että pelin loputtua halusi vain aloittaa uudestaan uuden taktiikan kanssa. Mielestäni tämä pieni indieyhtiö on tehnyt hyvää työtä ja vielä niin pienellä porukalla. Tämä mielestäni kertoo siitä, kuinka osaavalla porukalla ja hyvällä idealla saa paljon aikaan. Odotan innolla, että uusi versio pelistä tulee ulos.

maanantai 19. helmikuuta 2018

Yukicon 5.0: Nyt on paljon sanottavaa



En olekaan vähään aikaan kirjoittanut cosplayasiaa, joten nyt tulee ja paljon. 

Noh, Yukicon järjestettiin 17-18.2.2018 Helsingin Messukeskuksen Kokoustamossa eli se on oma pikku lisärakennuksensa Messukeskuksen vieressä. 
Yleensä conien jälkeen jää hyvä fiilis, mutta nyt en oikein ole varma mitä mieltä olen. 

Aloitetaan kronologisessa järjestyksessä eli perjantaista 16.päivä. Coni ei ollut silloin edes auki, mutta siinä iltapäivällä sai mennä jo vaihtamaan lippuja rannekkeiksi, tuoda kirpputoritavarat myyntisaliin ja ohjelmanpitäjät saivat vip-rannekkeensa. Menin jo perjantaina Kokoustamolle, koska ensimmäistä kertaa vein tavaroitani kirpputorille. Vein ne jo perjantaina, koska en halunnut raahata tavaroita mukanani asussani. Olin yksi niistä, joilla oli ehkä vähiten tavaraa, koska muilla oli kunnon matkalaukut ja Ikean kassit mukana. Mielestäni oli hyvä, että tämä mahdollisuus oli järjestetty, helpotti stressiä ja asioiden järjestelyä.

Lauantaina menimme klo 12:n aikaan Kokoustamolle puvuissamme. Itse olin tehnyt Spinellin asun uusiksi ja olin kyllä tyytyväinen siihen, koska kerrankin se näytti ja tuntui hyvältä (käytin sitä Desuconissa 2016, olen kirjoittanut siitä myös tänne blogiin). Mieheni oli kuitenkin Berserk-sarjasta Guts. Hän käytti asua ensimmäisen kerran Desuconissa 2017 (josta en muuten by the way kirjoittanut tänne blogiin mitään,hups) 



Kuvahaun tulos haulle guts berserk
Siinä on Guts
Kun kuvaa katsoo, huomaa että hänellä on aivan suunnattoman iso miekka ja painavat panssarit. Ja sitten miettii että koko tuon rötiskän kanssa pitäisi mennä coniin, jossa on ahtaita paikkoja ja paljon ihmisiä. Patrik oli mielestäni tehnyt fiksusti, ettei tehnyt miekasta liian isoa, että se mahtuisi coniin. Hän oli myös joitakin asioita jättänyt asusta pois, mikä oli taas conin kannalta fiksua. 
Mutta tällä kertaa jotkut 16-vuotiaat pojat tulivat naureskelemaan, että eikös tuon miekan pitäisi olla isompi. Ja oikeastaan tämä tapahtui kaksi kertaa. En vaan oikein ymmärrä, että mikä juttu tämä nyt on, että tullaan päin naamaa naureskelemaan että heh heh, asusi on epäonnistunut. Siinä kohtaa kun naureskelijat tulivat Patrik ja myös minä menimme ihan lukkoon. Tätä ei ole ennen tapahtunut. Mietin vaan, että mikä idea siinä on tulla sanomaan asiasta.

Monesti omat asuni ovat olleet suhteellisen epäonnistuneita, mutta vaikka ne ovat olleet kuinka hirveitä, kukaan ei ole tullut sanomaan mitään. Ehkä siksi koska kuitenkin tavalla tai toisella olin nähnyt vaivaa asuni suhteen ja ihmiset kunnioittivat sitä. Patrik oli myös nähnyt vaivaa asunsa eteen ja myös miekan eteen ja en todellakaan ymmärrä millä oikeudella naureskelijat voivat tulla sanomaan niin, etenkin kun he eivät itse olleet pukeutuneet mitenkään. Kritisointi on aina tervetullutta, mutta tuollainen naureskelu ei ollut sitä.

Toinen asia, mikä alkoi toden teolla ärsyttää oli se, että tapahtuma ei ollut milläänlailla ikärajattu. En sano, että nuoremmilta conittajilta pitäisi viedä conit pois, mutta alkaa pikkuhiljaa siltä tuntumaan. Jos esimerkiksi vertaan Desuconeja ja Yukiconia, pidän huomattavasti paljon enemmän Desuconista. Yukiconissa on itseasiassa paljon enemmän lapsia kuin oman ikäistä porukkaa ja sen huomaa hyvin ikävällä tavalla. 
Jotenkin Yukiconissa tuli sellainen fiilis, ettei muita ihmisiä ajatella ollenkaan. Roskakori oli kirjaimellisesti metrin päässä ja silti roskia löytyi lattialta. Myös tyttöjen vessa oli aivan järkyttävässä kunnossa: vessapaperirullia oli heitetty käytävälle, papereita ja muita roskia oli lattialla. Pelihuoneeseen mentyämme kaikki pisteet olivat täynnä ja ajattelimme kiltisti odottaa vuoroamme. Emme kuitenkaan päässeet pelaamaan kunnolla, koska samat ihmiset olivat varanneet pelit itselleen. Mielestäni on kohteliasta, että pelaa yhden kentän tai matsin ja antaa muiden pelata. Sellainen ei ole reilua muita kohtaan, että pelejä varataan itselleen. Tai jos ei ole selkeitä kenttiä, niin ajaksi voisi laittaa 15 minuuttia tai jotain vastaavaa.
Myös taidekujalla, kirpputorikujalla ja myyntipöytäsalissa oli hyvin vaikea kulkea, koska ihmiset eivät oikeasti vain siirtyneet. Hyvin usein pienet ryhmät tekivät tukkeumia käytävillä ja muissa paikoissa. Hyvin usein myös pienemmät ihmiset juoksivat käytävillä. En haluaisi nipottaa tästä asiasta, mutta jos minulla olisi ollut hyvin yksityiskohtainen asu ja joku olisi juossut sitä päin ja rikkonut sen, olisin ollut äärettömän vihainen ja surullinen samaan aikaan.
Myöhemmin Twitteristä luin, että erään ihmisen takki ja laukku varastettiin. Siis mitä ihmettä!? Näin ei pitäisi koskaan käydä coneissa. Luin myös, että itseasiassa monet ihmiset olivat aikalailla samoilla linjoilla kanssani roskaamisesta.'

Silloin perjantaina, kun vein kirpputoritavaroitani myytäväksi, näin kirjaimellisesti omin silmin kuinka ihmiset vapaaehtoisesti tekivät ja suunnittelivat conia, laittoivat kaikkensa peliin, jotta muilla conikävijöillä olisi mukava ja kiva coni. Mielestäni tämä on todella epäkunnioittavaa, että conikävijät eivät kunnioita järjestyssääntöjä ja laittavat vain enemmän työtä järjestäjille. Olen kyllä todella pettynyt tähän coniin ja vika ei missään nimessä ollut Yukiconin järjestäjien, vaan conissa kävijöiden.