Mutta kuitenkin, mieheni sai Youtube-käyttäjä Franssin kautta tietää, että pieni indieyhtiö on tehnyt Möröstä pelin. Tietysti ensimmäisenä katsoimme kun muut pelasivat ja nauroimme heille, mutta siinä kohtaa kun itse istui pelaamaan, nauru oli kaukana.
Heti ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni oli: "Miten joku on voinut tehdä tälläisen pelin!?" mutta toisaalta, miksi ei. Varmasti moni muukin on miettinyt, että miksi Möröstä ei ole aikaisemmin tehty omaa peliä. Mörköpeli on vielä ilmainen ja sen voi ladata täältä
PÄIVITYS: Mörköpeliä ei ole enää saatavilla tekijänoikeuksien takia, uutta versiota tehdään parhaillaan.
PÄIVITYS: Uusi Mörköpelin versio on ladattavissa
 |
Pelissä on hyvin simppeli juoni: pelaat Nipsulla, joka yrittää etsiä Kuningasrubiinia talvisessa metsässä. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, samaisessa metsässä on myös Mörkö, joka jahtaa Nipsua ja joka haluaa pitää rubiinin itsellään.
Nipsulla on käytössään taskulamppu, jossa on rajattu määrä virtaa ja myös tussari, joka on piilotettuna metsään. Tussarilla voi luonnollisesti ampua Mörköä, mutta silloin Möröstä tulee vihaisempi ja hieman nopeampi. Muutamalla osumalla Mörön saa hetkellisesti pois pelistä, mutta hän palaa kuitenkin jahtaamaan Nipsua.
Nipsulla on myös käytössään merkkivaloja, joilla voi merkata tärkeitä paikkoja ja valoraketti, jolla voi valaista koko tilan. Valorakettia voi käyttää vain tietyin väliajoin.
Tehtävänä on siis löytää Kuningasrubiini metsästä, mutta kun rubiinin on löytänyt, pitää palata samaan pisteeseen, josta lähti. Sen takia kannattaa merkata se piste merkkivalolla, koska sen näkee sitten kauempaa.
Peli on suhteellisen vaikea, olen vain kaksi kertaa onnistunut saamaan rubiinin - ja myös tietysti Nipsun - ehjänä lähtöpisteeseen. Olen monta kertaa saanut rubiinin käsiini, mutta sitten Mörkö on saanut minut kiinni. Se miksi peli on suhteellisen vaikea, on siksi, koska Nipsun lähtöpiste ja rubiinin sijainti on aina arvottu eli lähtöpiste ja rubiini on aina jokaisella pelikerralla eri paikassa. Niinä kertoina kun olen saanut rubiinin, olen päässyt lähtemään suhteellisen läheltä rubiinia ja olen sattumalta myös lähtenyt kävelemään suoraan sitä kohti. Pelin voittaminen on myös tavallaan tuuripeliä, mutta oikealla taktiikalla voittaa.
 |
| Peli pelataan ensimmäisessä persoonassa |
Jokainen kerta kun voittaa tai häviää, saat nähdä kartalta, mistä kohtaa lähdit ja missä rubiini sijaitsee. Näet myös mitä reittiä olet mennyt, mistä kohtaa löysit tussarin ja milloin Mörkö sai napattua. Kartan opettelu helpottaa rubiinin etsimistä, koska jos tiedät, mistä olet mennyt, se auttaa haravoimaan aluetta. Pelissä on esimerkiksi kaksi kivikasaa eri puolilla karttaa ja yksi iso kuusi keskellä karttaa.
Möröstä vielä pari juttua. Taustalla soi Muumeista tuttua musiikkia, mutta kun Mörkö on tietyn etäisyyden päässä sinusta, alkaa soimaan THE Mörkö musiikki. Se, joka soi aina kun Mörkö näkyy Muumeissa, siitä ei voi erehtyä, milloin Mörkö on lähellä. Sitten kun hän on todella lähellä, alkaa ruutuun tulla huurretta, kuulua jään rätinää ja Nipsun kulku hitautuu. Kun Mörkö on tietyn etäisyyden päästä, Nipsu pysähtyy, kääntyy katsomaan Mörköä päin ja peli loppuu. Itse kiinnijääminen ei ole pelottavaa vaan kaikki se, mikä tapahtuu pelin aloittamisen ja lopettamisen välillä.
Tämä on taas niitä pelejä, joita en vain yksinkertaisesti voi pelata yksin, siksi pelaan sitä aina mieheni kanssa. Ensimmäisen kerran pelasimme sitä ennen nukkumaanmenoa ja yöstä tuli hyvin rauhaton, koska meitä molempia vain pelotti niin paljon, ettemme voineet nukkua. Me molemmat ajattelimme, että hei, näin ne lapsuuden traumat lähtee pois, mutta ei, ne tulivat kahta kauheampana takaisin.
Mieheni ei toistaiseksi ole vielä saanut rubiinia, mutta hän on monta kertaa ollut lähellä. Taktiikkamme ovat hyvin erilaiset, mutta hän osaa livahtaa Mörön kynsistä. Ikävä kyllä usein käy niin, että mieheni joutuu umpikujaan, jossa Mörkö saa hänet kiinni. Myös mieheni puolustukseksi voin sanoa, että hän ei ole hirveästi pelannut nimenomaan tietokoneella, joten se on ihan ymmärrettävää ettei se ole tuttua. En itsekään ole mikään pro, mutta olen joitakin pelejä joskus pelannut tietokoneella.
Pidän Mörköpelissä siitä, että siinä on hyvin simppeli tehtävä. Ehkä hieman näppäimiä pitää opetella, mutta sekään ei ole niin vaikeaa. Mielestäni parhaimmissa kauhupeleissä on hyvin yksinkertainen, mutta toimiva juoni. Mörköpeli on sinänsä myös aika koukuttava peli, koska usein kävi niin, että pelin loputtua halusi vain aloittaa uudestaan uuden taktiikan kanssa. Mielestäni tämä pieni indieyhtiö on tehnyt hyvää työtä ja vielä niin pienellä porukalla. Tämä mielestäni kertoo siitä, kuinka osaavalla porukalla ja hyvällä idealla saa paljon aikaan. Odotan innolla, että uusi versio pelistä tulee ulos.
