Siskoni ja äitini eivät löytäneet mitään, mutta itse löysin Harry Potter ja Viisasten kivi-pelin Playstationille. Ja vielä viidellä eurolla. Itseasiassa melkein ostin kahdellakympillä ensimmäisen Playstationin, mutta ajattelin sen jäävän kauppaan. Toistaiseksi.
Muistan kun ensimmäinen Harry Potter-elokuva saapui elokuvateattereihin. Kauppoihin ilmestyi kymmeniä erilaisia Harry Potter-tuotteita: suklaasammakot, joissa oli velhokortti, Jokamaun rakeet, taikasauvat ja myös Viisasten kivi-peli. Sitä myytiin erikseen, mutta sen sai myös, kun osti Playstationin. Ostin sen version, jonka sai Playstationin mukana. Oikeastaan itse peleissä ei ole eroja, vain kansissa on: Playstationin mukana ostettu peli on samanlaisissa kansissa kuin tavallinen cd.
Näin vuosien jälkeen, on helpompi olla kriittinen peliä kohtaan. Etenkin kun Harry Potter-buumi on mennyt ohi. Viisasten kivi on oikeastaan aika huono peli. Pidän siitä silti, mutta taustalla onkin lapsuuden muistot peliä kohtaan.
Ensinnäkin, koko pelin ajan Harrya simputetaan. Kukaan ei voi tehdä itse mitään, vaan Harry pitää laittaa asialle. Muut hahmot jäävät huonon tekosyyn verukkeella vain katselemaan, kun Harry hoitaa homman kotiin. Esimerkiksi, Hagridin lemmikkilohikäärme Norbert sairastuu ja Harryn pitää kerätä rahat saadakseen tarvittavat ainesosat lääkkeeseen, sillävälin kun Hagrid on tapaamassa kavereitaan paikallisessa pubissa. Siinäpä vasta reilu kaveri.
Oleellista Harry Potter-sarjassa on loitsut, koska onhan kyseessä velhojen ja noitien maailma. Pelissä on viisi loitsua: Kumoitus, Siipirdium lentiusa, Sytyjo, Verdimillious ja Avifors. Näistä kaksi viimeisintä on täysin turhia. Verdimillious-loitsua käytetään kahdessa kohtaa peliä: pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla (joilloin loitsu opitaan) ja tasossa, joka tulee heti kun tunnilta pääsee pois. Tämän jälkeen Verdimillousta ei tarvita. Sama homma Aviforsissa. Tunnilla opitaan loitsu ja pian sitä hyödynnetään käytännössä, mutta vain kerran.
Sen sijaan Kumoitusta ja Siipirdium lentiusaa käytetään lähestulkoon koko ajan. Välillä peliä pelatessa tuntui siltä, ettei muita loitsuja tarvitakaan. Usein jos oli metsässä, tai ulkona Tylypahkasta, tarvittiin Sytyjo-loitsua, mutta ei sekään loitsu päässyt erityisemmin valokeilaan.
 |
| Tässä opetellaan Sytyjo-loitsu |
Ääninäyttelystä on pakko vielä sanoa jotain: se on kamalaa. Peliä on ollut dubbaamassa luultavasti viisi ihmistä, koska samoja ääniä kuulee hyvin paljon. Harry ei puhu pelin aikana mitään, joten hänelle ei ole tarvittu erityisempää ääninäyttelytaitoja. Tietysti Harry sanoo loitsujen nimet ja hän huudahtaa hypätessään ja kun hän saa osumaa.
Pelissä ei ole kummoisia musiikkeja, mutta pääosin peli on hiljaisuutta. Tylypahkassa kulkiessa ja ulkona kulkiessa on täysin hiljaista. Hyvin harvoissa kohtauksissa on musiikkia. Huispausotteluissakaan ei ole musiikkia, paitsi silloin kun Harry yrittää napata siepin.
Pelissä on muutenkin ollut ongelmia äänen kanssa, jopa silloin kun pelasin peliä lapsena. Heti kun aloitin pelin ja Dumbledoren oli tarkoitus pitää tervetuliaispuheensa, musiikki jäi junnaamaan tiettyyn kohtaan eikä Dumbledoren ääni kuulunut kahden ensimmäisen lauseen aikana. Joskus hahmot jäivät sanomaan tiettyä lausetta (tai muutamaa sanaa). En tiedä mikä tämän aiheuttaa, mutta selkeästi pelissä on jotain vialla.
 |
| Dumbledoren koskettava tervetuliaispuhe |
Toisin sanoen, Harry Potter ja Viisasten kivi saattaa olla hyvä peli niille, jotka ovat lapsuudessaan sitä pelannut. Jos joku, joka ei ole peliä pelannut aiemmin, pelaisi sitä nyt, hän nauraisi itsensä kuoliaaksi. Tai vähintään nauraisi maha kippurassa ja kyyneleet silmissä.
Minä kuitenkin sain hyvän nostalgian tunteen ja myötähäpeän peliä kohtaan. En tiedä teistä, mutta kyllähän Viisasten kiven pariin palaa uudestaan, ainakin nostalgian parissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti