Mainitsin Pelaaminen kolmivuorotyössä-tekstissäni siitä, että pidin Heavy Rain-viikonlopun poikaystäväni kanssa. Olin ostanut pelin viime syyskuussa, mutta koska työsuhteeni oli silloin katkeamaton kolmivuorotyö, oli lähes mahdotonta löytää sopivaa aukkoa viettää viikonloppua pelaten. Onneksi työsuhteeni muuttui katkeavaksi (eli teen "normaalisti" maanantaista perjantaihin töitä, viikonloput ovat vapaat) ja pidimme Heavy Rain-viikonlopun joulukuun alussa.
Olin kuullut paljon hyvää Heavy Rainista ja tiesinkin pelistä sen pääjuonen ja sen, että hahmoja on neljä. En oikeastaan mitään muuta tiennyt. Olen pelannut Beyond: Two soulsin jo monta kertaa läpi, eli tiesin jo etukäteen, minkälaisia pelejä Quantic Dream tekee. Odotukseni olivat korkealla Heavy Rainin suhteen.
Heavy Rainin prologi kertoo Ethan Marsin perheidyllistä. Hänen vanhimmallaan pojalla, Jasonilla, on kymmenvuotissyntymäpäivät ja koko perhe pitää sen vuoksi isot juhlat. Kaikki näyttäisi olevan hyvin.
Seuraavassa kohtauksessa Ethan menee vaimonsa ja kahden pojansa kanssa ostoskeskukseen. Ethanin vaimo Grace menee ostamaan heidän nuorimmaisensa Shaunin kanssa uusia kenkiä ja he jättävät Jasonin isänsä kanssa odottamaan kaupan ulkopuolelle. Ethan herpaantuu hetkeksi ja huomaa Jasonin kadonneen. Pitkän etsinnän jälkeen Ethan huomaa poikansa olevan ostoskeskuksen ulkopuolella, tien toisella puolella. Jason juoksee isäänsä vastaan, mutta jää auton alle. Tämän jälkeen se kunnon pelaaminen alkaa.
 |
| He odottivat kiltisti, kunnes Jason-perkele meni yksin dalsimaan |
Epilogi siis vain pohjustaa pääjuonta, koska tavallaan Jasonin kuolema ei liity pääjuoneen (niin kamalalta kuin se kuulostaakin). Pelin pääjuonena on siis pelastaa Shaun, joka on tullut mystisen origamitappajan sieppaamaksi. Mutta esittelen ensin pelin neljä päähenkilöä:
Tietysti Ethan Mars, Shaunin isä, on yksi pelattavista hahmoista. Origamitappaja on jättänyt Ethanille viisi origamia, joissa on viisi erilaista tehtävää. Tehtävän suoritettua, Ethan saa aina muutaman kirjaimen lisää, saadakseen tietää Shaunin olinpaikan.
Madison Paige on 27-vuotias toimittaja, joka kärsii unettomuudesta. Hän haluaa itse selvittää origamitappajan henkilöllisyyden kirjoittaakseen uuden menestyskirjansa.
Scott Shelby on vanhahko yksityisetsivä, joka on jo kaksi vuotta tutkinut origamitappajan tapausta.
Norman Jayden on FBI:n profiloija, joka on tullut Washingtonista asti selvittämään origamitappajan identiteettia ja mahdollisia motiiveja.
 |
| Oikealta vasemmalle: Norman, Madison, Ethan ja Scott |
Koska päähenkilöitä on neljä, jokaisen tarinaan keskitytään aina pikkuhiljaa. Alussa pelataan paljon Ethanilla, mutta myöhemmin muilla hahmoilla pelataan enemmän. Itse henkilökohtaisesti pidin juuri Ethanilla pelaamisesta, mutta myös Madisonilla oli mukava pelata. Näin Madisonista puheenollen, olin hyvin yllättynyt, ettei hänen rintojaan sensuroitu mitenkään. Toisaalta oli hyvin kiusallista pelata kohtausta poikaystäväni kanssa, kun pelihahmolla on rinnat paljaana.
Aluksi mietin, mikä virka muilla hahmoilla tarinassa on, mutta se pikkuhiljaa valkeni minullekin. Kaikkien tarinat nitoutuvat jollain tavalla yhteen ja kaikki liittyvät jollain tavalla Shauniin ja origamitappajaan.
Pidin pelistä hyvin paljon. Tarinassa oli hieno juonenkäänne, joka lisäsi pelin jännittävyyttä ja kiinnostavuutta. Tarina oli muutenkin hyvin mielenkiintoinen.
Quantic Dreamin peleissä on tullut selkeä teema, joka on se, että jokainen päätös vaikuttaa pelin lopputulokseen. Olen nähnyt jotakuinkin neljä täysin erilaista loppua Heavy Rainista ja vielä olisi paljon enemmän näkemättä. Peliä voi pelata niin monella eri tavalla. Olen puhunut työkaverini kanssa pelistä ja puhuimme juuri siitä, miten erilailla olemme peliä pelanneet. Kuulin häneltä niin monia uusia mahdollisuuksia, joita ei omaan mieleeni edes tullutkaan. Siksi peli pitää pelata moneen otteeseen läpi, jotta näkee ja kokee mahdollisimman paljon.
Mutta. Yksi huono puoli pelissä kyllä oli. Tai oikeastaan kolme. Ensimmäinen on se, että kun haluaa hahmolla liikkua, pitää painaa R2-näppäintä pohjassa. Oma etusormeni oli kyllä aivan nuutunut pelaamisen jälkeen. Ja tietysti pelissä on paljon kohtauksia, joissa pitää hahmolla liikkua paikasta toiseen.
Toinen huono puoli on niin sanotut quick time eventit eli nappeja pitää painaa nopeasti tietyn ajan sisällä. Tietysti se on pelaajakohtaista, mutta itseäni aina alkaa kauheasti jännittää, kun pitäisi tehdä jotain nopeasti. Koska myös jokainen moka vaikuttaa lopputulokseen. Pelissä on myös kohtauksia, joissa pitää painaa montaa nappia samaa aikaa. Omat sormeni eivät aina taipuneet siihen ja joitakin kohtauksia en ole päässyt läpi täydellisesti. Näistä kolmesta seikasta tulee pientä miinusta.
 |
| Tässä esimerkki quick time eventistä |
Heavy Rain on kyllä ansainnut päästä Playstationin Essentials-kokoelmaan. Se on yksi hienoimmista peleistä, mitä olen pelannut. Suosittelen sitä todellakin kaikille, etenkin niille, jotka ovat aikaisemmin pelanneet Quantic Dreamin pelejä. Ja vaikka ei olisi, pelissä on hyvät selostukset, miten peliä pelataan.
