Arvostelussa: Bioshock (PS3)

 

Yleensä selailen Playstation Networkin antimia ihan muuten vain, vaikka minulla ei olisikaan rahaa. Alelaarista löysin Bioshockin hintaan 3,45 €. Vilkaisin lompakkoani ja rahaa löytyi tarpeeksi. Niinpä ostin ja latasin pelin.

En oikeastaan tiennyt Bioshockista mitään, paitsi sen, että ilmestyessään se oli hyvin suosittu ja se ansaitsi Playstation 3 Essentials-arvonimen. Poikaystäväni oli katsonut pelin playthrough:n, joten hän tiesi pelin juonen ennestään. Olen keskustellut pelistä paljon myös työkaverini kanssa.

Peli alkaa hyvin iskevästi: nimetön päähenkilö on joutunut lentokoneonnettomuuteen ja sieltä hän ui läheiseen torniin, josta pääsee Raptureen, vedenalaiseen kaupunkiin. Rapturessa ei kuitenkaan kaikki ole niin hyvin, kuin kaupungin rakentaja Andrew Ryan kuvitteli.
Peli alkaa iskevästi juuri sen takia, että alussa näytetään parin minuutin pituinen välinäytös ja sen jälkeen pääseekin heti pelaamaan. Monet eivät jaksa katsoa välianimaatioita, vaan haluavat suoraan toimintaan. Itse kyllä sinnikkäästi katson kaikki välianimaatiot, mutta joissakin peleissä on hyvä päästä suoraan pelaamaan. Bioshockissa tämä sopii pelin tyyliin, koska välianimaatioita ei erityisemmin ole tai jos on, ne ovat lyhyitä.

Bioshock ei ole tyypillinen räiskintäpeli, koska pelihahmolla on erityisiä voimia, jotka hän saa EVE-nimisestä ruiskeesta. Erityisvoimia on monenlaisia, mutta heti aluksi saa sähkövoiman, jolla pääosin pysäytetään hetkeksi viholliset. Erityisvoimia saa parannettua ja ostettua lisää ADAM-nimisellä aineella, jota saa Little Sistereistä. Homma ei kuitenkaan ole niin helppo, koska Little sisteriin pääsee käsiksi vain Big Daddyn kautta.

Näin by the way, Little sistersit kutsuvat Big Daddyja Mr. Bubbleiksi

Vaikka Bioshock alkoikin hyvin vakuuttavasti, yksi seikka melkein sai minut lopettamaan pelin pelaamisen. Nimittäin kissat. Ne eivät ole pelissä eläviä, mutta mielestäni oli hyvin kurjaa löytää kuollut kissa makaamassa tuolin takana. En pidä elokuvista tai peleistä, joissa kissoja satutetaan tai ne ovat kuolleita. Silloin tekee aina mieli halata Suloa, ihan vain helpottaakseni omaa oloani. Tiedän, että ne ovat vain elokuvia ja pelejä, mutta silti... Kissat ovat kissoja. Jouduin kysymään poikaystävältäni, työkaveriltani ja jopa poikaystäväni kaverilta, että onko pelissä luvassa vielä kauheampia kohtauksia, missä kissoja on, mutta onnekseni sain sellaisen vastauksen, että pystyin suht hyvillä mielin jatkamaan pelin pelaamista (silti oli ikävää nähdä niitä kuolleita kissoja).

Peliyhtiö on ollut hyvin julma: Kuolleet eläimet ovat nimenomaan kissoja

Mielestäni pelin alku oli tylsä ja yhdessä vaiheessa melkein lopetin pelaamisen kokonaan. Kunhan vaan sinnikkäästi jaksaa pelata alun, niin loppua kohden ei malttaisi lopettaa pelaamista.
Huono puoli pelissä on tasojen vaikeaselkoisuus. Joskus saatoin pyöriä ympyrää hyvin kauan, koska maisemat ovat niin samannäköisiä, etten tunnistanut enää, mistä tulin.
Toinen pelin huono puoli on tavaroiden rajallisuus. Se ei haittaa, että voi kantaa tietyn verran EVE-ruiskeita, luoteja ja ensiapupakkauksia, mutta se haittaa, kun lompakon tilavuutta rajoitetaan. Lompakossa pystyy kantamaan 500 dollaria kerrallaan, enempää ei mahdu. Far Cry 3-pelin kanssa oli samainen ongelma, että jos lompakko tulee täyteen, pitää mennä lähimpään kauppaan törsäämään rahojaan. Mielestäni tämä on hyvin ärsyttävää. Juttelin asiasta työkaverini kanssa ja totesimme, että oikeassa elämässä ei olisi yhtään huono asia, jos lompakko pursuaisi rahaa ja pitäisi mennä kauppaan törsäämään rahojaan.

Tarina oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen, eikä se oikeastaan kauheammin kertonut mistään mitään. Omalle mielikuvitukselle jäi siis paljon pohdittavaa. En oikeastaan tiedä mitään Bioshock 2:sta enkä Infinitestä, mutta kuulemma ne avaavat ykköstä paljon enemmän. Eli siis pitää tarttua jälleen kerran ohjaimeen ja pelata. Se ei kyllä haittaa ollenkaan.