Game Masters Exhibition

Kävin ystäväni luona Skotlannissa pääsiäisenä ja menimme Skotlannin museoon. Pääsy oli ilmainen, mutta siellä oli eräs maksullinen näyttely, johon menimme. Game Masters Exhibition on jokaisen pelaajan unelma, koska siellä oli klassikkopelejä jotakuinkin 100 kpl, mitä pystyi vapaasti pelaamaan. Ikävä kyllä näyttelyssä ei pystynyt kuvaamaan, joten minulla ei ole ollenkaan kuvamateriaalia.

Tässä ystäväni esittelee näyttelyn mainosta

Näyttely oli hienosti tehty, koska näyttelyn läpi kulkiessaan pystyi näkemään pelien ja pelikonsolien kehityksen. Myös tunnetuimmista pelintekijöistä oli seinillä pientä nippelitietoa. Joidenkin pelien konseptitaidetta pystyi myös ihailemaan seinillä.
Heti kun astui näyttelyyn, seisoivat arcadekoneet ylväinä odottamassa peluuta. Emme oikeastaan pelanneet kuin kahta arcadepeliä, koska jonoa oli hyvin paljon. Klassiset Pacman ja Donkey Kong olivat tupaten täynnä ihmisiä. Pelasimme Tower of Druagaa, Defenderiä ja ja Reactoria. Pakko sanoa, että kaikki olivat hyvin vaikeita. En ole selkeästi viettänyt aikaa arcadekoneiden kanssa.

Seuraavaksi siirryimme Nintendo DS-pöytään, jossa pelasin Super Mario 3D Landia ja ystäväni pelasi Super Mario 3D:tä. En oikeastaan kinnittänyt huomiota muihin peleihin, mitä pöydällä oli.
Jostain kumman syystä olen halunnut Nintendo DS:n, lähestulkoon siitä asti, kun se tuli. Nyt minulla olisi jopa varaa konsoliin, mutta en vain ole saanut aikaiseksi ostaa sitä (käsikonsoli olisi muutenkin ollut hyvin kova sana lennoilla ja lennonvaihdoilla).

Siirryimme Sega Mega Driven pariin, koska bongasimme sen olevan vapaana. Pelasin Sonic the Hedgehog 2:sta ja ystäväni pelin ensimmäistä osaa. Olin oikeastaan pelannut joskus samaa peliä, kun olin pieni. Minulla on siitä hyvin hämärä muistikuva, mutta en yhtään muista missä tai milloin sitä pelasin. Muistan vain kuinka kamalaa oli, kun piti mahdollisimman nopeasti liikkua, ettei vaaleanpunainen vesi hukuttaisi.


Singstar-koppi vapautui pian Sonicin jälkeen ja lauloimme ystäväni kanssa California-kappaleen.
Siis tämän.

Hyvin monet pelit olivat varattuina, mutta pienen odottelun jälkeen Frequency-peli PS2:lle vapautui. En oikeastaan saanut siitä ihan kaikkea irti, koska lähellä pauhasi tanssipelin musiikki, enkä kuullut pelaamaani pelin musiikkia. Se oli hyvin sääli, koska peli oli ennestään minulle tuntematon.

Astuimme tietokonepelien ihmeelliseen maailmaan ja itse yritin pelata ensimmäistä Deus Ex:iä, mutta se oli oikeastaan hyvin vaikeaa. Tietysti kaikkien pelien vieressä oli ohjeet, miten peliä pelataan, mutta en aina jaksanut lukea niitä.
Pelasimme myös joitakin random klikkailupelejä, mutta emme viihtyneet niissä kauaa.

Löysin yllättävän pelin nimeltä Blueberry Garden. Mielestäni se oli persoonallisesti toteutettu ja sen kontrollit olivat hyvin helpot. Olisin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa sen pariin, mutta vieressä oleva peli vapautui, jota olimme ystäväni kanssa jo tovin kytänneet.
Kyseessä oli Alien Hominid-peli, jota me molemmat olimme pelanneet työkaverini luona joskus monia vuosia sitten. Tietysti näyttelyssä oli esitteillä lapsille suunnattu versio, eli veren sijaan kukkia lensi pahiksista. Tavallaan se oli hyvin hauskan näköistä.


Aivan näyttelyn kulmassa oli kaksi NaNa-OnSha-peliyhtiön peliä, joista en ollut oikeastaan kumpaakaan pelannut. Toinen oli PaRappa the rapper ja toinen Vid-Ribbon. Olen pelannut UmLammerJammya, mikä on PaRapan eräänlainen jatko-osa, mutta Vid-Ribbonista en ollut kuullutkaan. Molemmat ovat hyvin rytmikeskeisiä pelejä, joissa pitää painaa nappia tietyssä kohtaa, ei hetkeäkään aikasemmin eikä liian myöhäänkään. Vid-Ribbon oli hullun vaikea, mutta haluaisin silti perehtyä siihen enemmänkin. PaRappakin on vaikea, mutta pidän hyvin paljon pelin musiikeista.

Tietysti suomalaisina menimme pelaamaan pari kenttää Angry Birdsiä. Seinällä oli iso kosketusnäytöllinen televisio, joita näpyttelimme vuorotellen.

Myös maininnan arvoisia pelejä ovat Machinarium (PC) ja Nights into dreams (Sega Saturn).
Tietääkseni Sega Saturn ei koskaan ilmestynyt, mutta voin olla hyvinkin väärässä tämän asian suhteen.

Emme ehtineet kaikkia pelejä pelaamaan, mikä tietysti harmitti, koska tarjolla oli paljon pelejä, joita olen pitkään halunnut kokeilla. Esimerkiksi: Brutal Legend, Disney Epic Mickey, Castle Crashers ja Child of Eden. Myös monet itselleni tuntemattomat pelit olisivat houkuttaneet, mutta jonot olivat niin pitkät, että jatkoimme kierrosta ilman sen kummempia mukinoita. 

Nautin kuitenkin näyttelystä, en olisi ikinä kuvitellut, että pääsisin mihinkään näin ainutlaatuiseen tapahtumaan. Oli todella sääli ettei näyttelyssä saanut kuvata, koska välillä minusta tuntuu kuin olisin ollut unessa. Onneksi minulla on pääsylippu muistona ja kirja, jonka ostin näyttelyn kaupasta. Jos minulla olisi ollut enemmän rahaa, olisin ostanut koko kaupan tyhjäksi, siellä oli niin paljon kaikkea hienoa. Mutta tyydyin kirjaan ja paitaan, jonka ostin poikaystävälleni tulijaiseksi.

Sulo esittelee hienon pimeässä hohtavan paidan

ja hienon kirjan, jota jo hieman aloittelin

Tässä vielä luettelo peleistä, joita näyttelyssä pystyi pelata
http://www.nms.ac.uk/national-museum-of-scotland/whats-on/game-masters/playable-games/  

Nyt kun katson tarkemmin tuota listaa, alkaa kismittämään, etten pelannut kaikkia pelejä. No, aina ei voi voittaa.