Näytetään tekstit, joissa on tunniste Square Enix. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Square Enix. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Cosplay: Desucon Frostbite 2016


Olen aina pitänyt cosplayta harrastavia ihmisiä outoina nörtteinä, joilla on liikaa aikaa tehdä asuja ja mennä tapahtumiin asut päällä. Näin ajattelin hyvin pitkään, kunnes lukiossa päätin, että teen itselleni hienon asun penkkareihin. Olin muuten Assassin's Creedistä Altair Ibn La'ahad (taisin mokata nimen kirjoituksessa). Asua tehdessäni huomasin, että se on yllättävän kivaa. Olin suunnitellut asua jo pitkään, jopa toisen vuoden talvesta lähtien ja toteutin asun iltaa ennen penkkareita. Oli myös todella kivaa, että muutamat ihaili asuani. Harva kuitenkin tunnisti, ketä yritin esittää (oma moka).

Lukion kolmannesta vuodesta lähtien ajatus cosplaysta on jäänyt mieleeni muhimaan. En ole kertonut siitä kenellekään, koska tiedän, että sen jälkeen monet pitävät minua hyvin outona. Viime vuoden keväällä kuitenkin sain päähänpiston, että nyt on aika mennä johonkin coniin eli tapahtumaan ja pukeutua joksikin. Olisin mennyt viime kesän Desuconiin, mutta liput menivät viidessä minuutissa, joten se tapahtuma jäi näkemättä.

Sain kuitenkin hankittua itselleni ja poikaystävälleni liput Desucon Frostbiteen, joka järjestettiin Lahden Sibeliustalolla. Valitsin asukseni Aquan pelistä Kingdom Hearts: Birth by sleep. Olin tehnyt asua jo ainakin kolme kuukautta ja silti se valmistui vasta iltaa ennen. En vieläkään ole oppinut tekemään hommia ajoissa. Olin suhteellisen tyytyväinen asuun, mutta ajattelin silti parannella sitä seuraavaa Desuconia varten.

Kukkulan kuningatar
Ulkona oli ihan mielettömän kylmä, tietysti juuri silloin tuli kovat pakkaset
En ole koskaan ollut missään coneissa, joten kaikki oli uutta minulle. Poikaystäväni on ollut kaksi kertaa aikaisemmin, joten hänelle meininki oli hieman enemmän tuttua. Tapahtuma siis järjestettiin  15-17.1.2016, mutta menimme vain 16. ja 17.päivä, koska olimme molemmat töissä 15.päivä.
Kävimme lauantaina Amen-Kirkko animessa ja mangassa- luennolla. En tiennyt oikeastaan mitään sarjaa, mistä luennolla puhuttiin ja sen jälkeen poikaystäväni joutui sivistämään minua Hellsing-sarjasta.
Tämä mies selitti kaiken Hellsing-sarjasta
Sunnuntaina kävimme fanservicekuvista kertovaa luentoa. En oikeastaan vieläkään tiedä, mikä fanservice on, mutta siellä näytettiin hyvin paljastavia ja eroottisia kuvia. No, voitte googlettaa, en osaa selittää yhtään paremmin.

Olin hyvin yllättynyt, kuinka paljon kaikkea kivaa myyntisalista löytyikään. Ostin itselleni kissantassut, meloninmakuisen ramune-limun ja suklaanmakuisia pocky-tikkuja. Ostin myös siskolleni Totoro-pipon. Poikaystäväni ei löytänyt mitään mieleistä. Olisin ostanut myös jonkun mangan, mutta tarjonta oli hieman huono.
Kävimme pyörähtämässä taidekujalla, mutta emme löytäneet sieltä mitään mukaanotettavaa. Pitää kyllä nostaa hattua ihmisille, jotka oikeasti ovat nähneet niin paljon vaivaa taiteensa eteen.

Kokemuksena Desucon Frostbite jätti hyvän mielen. Eräs tyttö jopa halusi asustani kuvan ja olin mielettömän ilahtunut! Olin hyvin ilahtunut myös siitä, että ihmisten tuijotus oli tällä kertaa hyvä asia. He eivät tuijottaneet minua kuin olisin ollut hyvin outo, vaan koska olin osa porukkaa ja asuni oli ainutlaatuinen.
Suunnitelmana olisi nyt mennä ensi kesänä Desuconiin Lahteen ja Ropeconiin Helsingin messukeskukseen. Tämä on ollut yllättävän hauska harrastus.




sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kesken jääneet pelit


Yleensä pelaan kaikki pelit loppuun, olivat ne kuinka ärsyttäviä tai vaiketa tahansa. Silti niitä pelejä on kertynyt, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet kesken. Tässä listaan muutaman.

Kingdom Hearts: Chain of memories (PS3)
Noh, tästä tein kokonaisen kirjoituksen, joten enpä tuhlaa tähän enempää tekstiä.
Tekstin voit lukea tästä

Never again


Naruto: Uzumaki chronicles (PS2)
Minulla ja veljelläni oli kauhea Naruto-buumi joskus vuonna 2009. Näin Jumbon Prismassa Naruto-pelin, joka maksoi vain 9,95 €, joten ostin sen. Peli paljastui hyvin hyvin huonoksi. Se kismitti, koska silloin olin vaivalla ansaitun viikkorahani melkeinpä heittänyt suoraan roskiin. Pelasin peliä muistaakseni vain kaksi kertaa.

Riistoa


Metal Gear Solid: Peace Walker (PS3)
Tämä peli tulee Metal Gear Solid HD Collectionissa ja itse en ollut koskaan pelannut sitä, koska peli oli tehty PSP:lle. Heti kun aloitin pelin, tuli olo, että peli oli tehty vain rahastuksena. Se jatkaa Big Bossin tarinaa heti Snake Eaterin jälkeen, mutta se olisi hyvinkin voinut olla olematta. Kokeilin peliä vain kerran.

Välinäytöt ovat myös oudon näköisiä, etenkin kun vertaa muihin MGS-peleihin


Dark Mist (PS3)
Olin katsellut tätä peliä PSN:ssä, kunnes keräsin rahat kasaan ja ostin sen. Petyin karvaasti pelin paljastuessa huonoksi. Pelin alussa on muutaman sivun pituinen tarina, jonka lukee mielellään, mutta sen lisäksi pitää itse opetella, miten peliä pelataan. Henkilökohtaisesti pidän enemmän peleistä, jossa opitaan pelaamaan samalla kun pelaa. Tässä pelissä oli vielä kauhean monen sivun pituinen lässytys, miten pelaat. Kokeilin peliä kerran ja poistin sen sitten heti.

Saattaa näyttää siistiltä, mutta sitä se ei ole
 

 

maanantai 16. helmikuuta 2015

Esittelyssä: Odin Sphere



Mainitsin tästä pelistä tekstissäni Pelit, joihin palaan aina uudelleen ja eräs hyvä ystäväni kyseli tästä pelistä. En oikeastaan ihmetellyt, miksi hän ei ole kullut kyseisestä pelistä, koska jostain kumman syystä se ei ole tullut erityisemmin ihmisten tietouteen. Siispä otin tehtäväkseni esitellä pelin teille, hyvät lukijat.

Odin Sphere on Vanillawaren kehittämä ja Atluksen julkaisema PS2-peli. Peli julkaistiin vuonna 2007, mutta Square Enix julkaisi saman pelin Euroopassa vuotta myöhemmin.
Itse löysin pelin sattumalta. Olin selailemassa Kodin Ykkösen pelitarjouksia ja sen kautta löysin Odin Spheren. Toivoin peliä joululahjaksi ja myös sain sen.

Heti ensimmäiseksi kiinnitin huomiota siihen, miten kauniisti peli on toteutettu. Pelihahmot ovat kauniin värisiä ja näköisiä sekä musiikki on jotain aivan käsittämättömän upeaa. Aina kun kuulen Odin Spheren tunnusmusiikin, ihoni menee kananlihalle. Vaikka peli on kaksiuloitteinen, se ei ainakaan minua haitannut yhtään, se vain sopii pelin tyyliin.

Tässä näkyy pelikuvaa, hienosti tehty koko peli


Ne, ketkä pitävät Kingdom Heartsista, pitävät takulla myös Odin Spheresta. Asiaan voi tosiaan vaikuttaa se, että molemmilla peleillä on sama julkaisija. Suosittelen peliä myös niille, jotka ovat kiinnostuneet norjalaisesta mytologiasta, koska pelistä löytyy paljon vaikutteita siitä (varmaan sen huomasi jo nimestä).

Rakastuin Odin Spheressä sen tarinaan. Se ei ole monimutkainen, mutta se jaksaa pitää mielenkiintoa yllä. Pelissä pelataan viidellä hahmolla ja kaikki tarinat nitoutuvat jollain tavalla yhteen. Mutta koko pelin juonena on se, että nämä viisi sankaria yrittävät estää ennustuksen, jossa kerrotaan maailman tuhoutumisesta.
Peli on jaettu seitsemään kirjaan, joista viidessä ensimmäisessä kerrotaan päähenkilöiden tarinat. Päähenkilöt tosiaan ovat Gwendolyn, Odinin toiseksi nuorin tytär, Cornelius, Titanian prinssi, Mercedes, keijuvaltakunnan tuleva kuningatar, Oswald, Varjo ritari ja Velvet, tuhoutuneen Valentinen prinsessa. 



Vasemmalta oikealle: Gwendolyn, Velvet, Oswald, Mercedes ja Cornelius


Kaikilla päähenkilöillä on Psypher-niminen ase, joka pystyy imemään itseenä energiaa ja pystyy siten kehittymään ja vahvistumaan. Gwendolynillä on keihäs, Oswaldilla ja Corneliuksella on miekka, Mercedeksellä on varsijuosi ja Velvetillä on ketjut.
Henkilökohtaisesti pidän eniten Mercedeksestä, koska hänen aseensa eroaa muista huomattavasti. Myös hänen tarinansa on mielenkiintoisempi kuin muiden, mutta se on vain oma henkilökohtainen mielipiteeni.

Pelissä on kahdeksan eri tasoa ja jokaisessa tasossa on omat vihollisensa ja haasteensa. Esimerkiksi, vuoritasossa on niin kylmä, että hahmo menettää elämää, ellei hän juo lämmittävää juomaa. Kaikki hahmot eivät käy kaikissa tasoissa, esimerkiksi Gwendolynia ei nähdä Titaniassa. Sen sijaan kaikki muut hahmot käyvät Titaniassa. Oma henkilökohtainen inhokkitasoni on Alamaailma (Netherworld). En pidä tason vihollisista, musiikki on ärsyttävää ja muutenkin taso on jotenkin tunnelmaltaakin inhottava.

Kuvasta näkyy pelin kaikki tasot.


Suosittelen peliä silti kaikille, jotka pitävät fantasiapeleistä. Peliä ei oikeastaan myydä tavallisissa pelikaupoissa, tai ainakaan en ole vielä toistaiseksi nähnyt. Netistä tilaamalla pelin saa varmasti ja helposti.