Arvostelussa: Just Dance 2017 ja Playstation kamera

 

Olen aina salaisesti pitänyt tanssimisesta, ala-asteella osallistuin aina luokkamme tanssiesityksiin, yläasteella taas oli ysien tanssit ja lukiossa halusin vanhojen tansseihin ihan vain sen tanssimisen takia. Koska en ole hyvin moneen vuoteen opiskellut, eikä ole oikeastaan ollut hirveästi muutenkaan ollut tilaisuutta harrastaa tanssimista, jotain piti asialle tehdä. Niinpä sain idean, että ostetaanpa tanssipeli.

Aikaisemmin olen oikeastaan pelannut tanssimattopelejä eli niitä, joissa pitää jaloilla painaa oikeaa suuntanäppäintä oikealla hetkellä. Just Dance-pelit toimivat niin, että television ruudun oikeassa alakulmassa näkyy pienellä seuraava tanssiliike, jonka suoritat oikealla hetkellä ja mahdollisimman samassa rytmissä ruudulla olevan tanssijan kanssa. Eli tämä on sitä "oikeampaa" tanssimista.

Mutta, jotta peli pystyisi tarkkailemaan omia liikkeitäsi, pitää olla joko Playstation kamera, Playstation Move-ohjaimet tai voit ainakin uusimmassa Just Dance-pelissä käyttää omaa kännykkää liikkeiden tunnistamiseen. Itse valitsin Playstation kameran, koska ajattelin jossain vaiheessa tehdä omia pelivideoita, niin sen kanssa pystyisin tallentamaan reaaliajassa myös omaa naamaani.

Tämän näköinen härpäke on televisioni edessä

Kameran asentaminen oli helppoa ja aika nopeaa: kiinnität kameraan jalustan, kiinnitä piuha Playstationiin, käynnistä konsoli ja ala tanssia. Myös hieno ominaisuus kamerassa on se, että se oikeasti tunnistaa kasvoja ja esimerkiksi nykyään kun käynnistän konsolin, se tunnistaa kasvoni ja pääsen sisään tuossa tuokiossa. Jos haluaa, että kamera tunnistaa vieläkin tarkemmin, voi ottaa kuvia kameran kanssa eri kuvakulmista, mutta se on täysin vapaaehtoista.

Mutta itse peliin: koko peli on suomeksi, tai millä kielellä onkaan valinnut konsolinsa kielen, ja se on hyvin yksinkertaisesti tehty, että myös ensikertalainen löytää helposti kaiken tarvittavan. Pelitiloja on monenlaisia ja niistä riittää kyllä puuhaa moneksikin tunniksi. Itse olen lähinnä pelannut kilpailua yksin. Pelaajia siis voi olla neljä, mutta maksimissaan niitä voi olla jopa kuusi, jos kaksi siis käyttää kännykkää liikkeiden tunnistukseen. En ole siis kokeillut peliä ollenkaan toisen pelaajan kanssa (poikaystäväni oli vahvasti sitä mieltä, että osaisi raiskata minkä tahansa kappaleen ja siksi ei toistaiseksi ole suostunut tanssimaan kanssani).
Olen myös käyttänyt Sweat + playlist-pelitilaa, jossa siis voi käyttää valmista soittolistaa tai tehdä itse oman soittolistan ja tanssia ne putkeen. Nimensä mukaan, tarkoituksena on siis kuluttaa kaloreita. Olen tehnyt kymmenen biisin soittolistan, joka kestää sen hieman päälle puoli tuntia ja se kuluttaa 214 kaloria. Ehkä olen ensi kesänä kesäkunnossa.

Alakulmassa näkyy suoritettava tanssiliike

Kamera tunnistaa liikkeet kyllä hyvin, mutta koska asuntoni on pienehkö, minun ja kameran välillä ei ole tarpeeksi tilaa, joten olen joutunut rajaamaan kameran niin, ettei jalkojani kokonaan näy. Olen yrittänyt kikkailla kameran kanssa, mutta en saa itseäni kokonaan ruudulle .Etenkin joissakin tanssiliikkeissä pitää mennä kameraa kohti, niin suurimmaksi osaksi niissä liikkeissä kuvataan vain reisiäni. Myös ne liikkeet, joissa pitää jaloilla tehdä jotain hyvin tarkkaa, eivät näy kameralle, koska niitä ei yksinkertaisesti vain näy.
En tiedä mistä se johtuu, mutta välillä kamera ei tunnista minua. Kuulostaa kauhealta, mutta siis kun aloittaa kappaleen, pitää mennä seisomaan tiettyyn kohtaan, jotta kamera tunnistaa pelaajan. Jos kamera tunnistaa pelaajan, hänen kasvonsa ja käyttäjänimensä tulee näkyviin pelaajan siluetin alapuolelle. Välillä myös kesken kappaleen kamera ei tunnista minua tai välillä se ei tunnista minua ja luulee, että kaksi eri pelaajaa on tanssimassa. Ehkä se johtuu valaistuksesta? Tai minun pitäisi kameralla ottaa eri kuvakulmia kasvoistani? En tiedä, mutta se kyllä vie mehut tanssimisesta, kun ei tiedä tekeekö liikkeen oikein.

Tässä on yksi lempikappaleistani, Cheap Thrills, esittäjänä Sia ja Sean Paul

Ostaessani pelin sain Just Dance Unlimited-toiminnon kaupan päälle 90:ksi päiväksi ilmaiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että voin tanssia aikasempien Just Dance-pelien kappaleita. Sitten kun 90 päivää on mennyt aktivoimisesta, täytyy maksaa, jotta pääsee tanssimaan aikasempien pelien kappaleita. Mielestäni tämä on vähän tyhmää, että pitäisi maksaa lisätanssimisesta, mutta tietysti se on vain rahastuskeino pelaajilta.
Kappaleista pitää sanoa sen verran, että ainakin Just Dance 2017:ssa on hyvin laaja genrevalikoima. On rokkia, kasarimusiikkia, nykyajan klubimusiikkia ja myös paljon ennen syntymääni kuultua musiikkia. Kappalevalikoimassa on siis paljon kappaleita, joista en ole koskaan kuulutkaan. Tietysti aloitin tanssimaan niitä, joita tiesin alunperin, mutta mitä enemmän kokemusta ja taitoa on karttunut, on uskaltanut enemmän tanssia myös niitä kappaleita, joita ei ole ennen kuullutkaan.
Hauska lisä pelissä on se, että kappaleen sanat näkyvät vasemmassa laidassa ja voit oikeasti laulaa mukana, koska kamerassa on sisäänrakennettu mikrofoni, joka tunnistaa äänen. Laulamisesta saa myös lisäpisteitä. 

Mutta kokonaisuudessaan Just Dance 2017 on hauska peli. Uskoisin, että jos keräisi porukan kasaan, olisi todella hauskaa tanssia yhdessä. Koska minulla ei ole niin paljon kavereita, tämä ei ole mahdollista (suurin osa heistä ei edes tanssi millään tasolla). Pian on kuitenkin Just Dance 2018 tulossa, joten odotan innolla sitä ja niitä kappaleita, joita sen mukana tulee. 

Peliaiheinen tatuointi

Kun hankin ensimmäisen tatuointini, aloin heti suunnittelemaan muita tatuointejani. Se on kuulemma hyvin yleistä, että yhden tatuoinnin jälkeen haluaa lisää. Mutta omassa tapauksessani, halusin peliaiheisen tatuoinnin, koska rakastan pelaamista ja se kertoisi minusta itsestäni hyvin paljon.
Sopivan kuvan löytäminen ei ollut helppoa, koska aiheita oli paljon. Mietin yhdessä vaiheessa Playstation-näppäinten tatuoimista, mutta se idea meni yhtä nopeasti kuin tulikin (ja muutenkin eräs kaverini varasti idean minulta...). Toisella kertaa mietin Far Cry 3:n tatauta, mutta se olisi ollut liian yksityiskohtainen ja sen olisi pitänyt tulla vasempaan käteen ja ehdin jo hankkia erään toisen tatuoinnin samaiseen käteen. Joten tehtävästä ei todellakaan tullut helppo. 

Tatuointeja suunnitellessa saattaa helposti niin sanotusti ylimiettiä eli miettiä liikaa, vaikka vastaus olisikin ihan nenän edessä. Itseasiassa juuri tämä kävi myös tämän vasemman käden tatuoinnin kanssa: mietin liikaa ja sen takia kyseisen tatuoinnin ottaminen vain venyi. 
Mutta, kun olin melkeinpä luopunut toivosta, vastaus saapui kirkkaana edessäni. Olin ostanut itselleni viime vuoden Black Fridaysta Elder Scrolls V: Skyrimin (lyhyesti siis vain Skyrim) ja aloitin vuoden vaihteessa pelaamaan. Olin iltavuorossa ja aloittelin pelaamistani, kunnes yhtäkkiä kiinnitin huomiota pelin aloitusruudulla näkyvään (sekä myös kannessa olevaan) lohikäärmeeseen. Silloin ymmärsin, että tässä se on. 

En kuitenkaan kehdannut kertoa monelle ideastani, koska mielestäni se oli vähän tyhmä. Mutta sitten tulin ajatelleeksi, että siskoni kädessä lukee "Äiti" ja veljelläni on jalassa meditoiva dodo, joten ei tämä voi olla niin paha. Ajattelin myös, että tämä tatuointi kertoisi minusta ja intohimostani enemmän kuin mikään muu ja sitä paitsi, voin tehdä ihollani mitä haluan. 
Niinpä menimme poikaystäväni kanssa varaamaan ajan 26.5 klo 15 Hyvinkään Tattoo House Inksomniaan. Olen ennenkin käynyt siellä ja voin ehdottomasti kyllä suositella kyseistä paikkaa, upeaa jälkeä! 

Poikaystävälläni oli lomaa, joten hän pystyi viemään minut studiolle ja olemaan siellä koko tatuoimisen ajan. Se oli häneltä hyvin kiltisti tehty, koska en olisi muuten tiennyt miten päästä Hyvinkäälle Martinlaaksosta. 
Tatuoinnin tekemiseen meni hieman yli tunti ja oikeastaan nukuin sen ajan, olinhan sentään herännyt viideltä aamulla. Mutta nähtyäni lopputuloksen, jouduin oikeasti vetämään henkeä: siitä tuli paljon hienompi kuin kuvittelin. Tiesin, ettei siitä voisi tehdä prikulleen samanlaista kuin kuvassa, koska siinä on niin paljon yksityiskohtia, mutta olen hyvin tyytyväinen tatuoijan visioon ja työhön. Hän vielä sanoi, että joutui hieman netistä katsomaan, miten muut tatuoijat ovat tehneet kyseisen kuvan, mutta kuitenkin hän teki siitä sellaisen, ettei varmasti kenelläkään ole samanlaista. Olin aika imarreltu.

Ja kuten arvelinkin, jotkut eivät oikein ymmärtäneet tatuointiani, kuten äitini, siskoni ja eräs kaverini. Mutta silti, todella moni kehui ja sanoi tatuoinnin kuvastan minua hyvin. Jopa muutamat työkaverini kehuivat tatuointiani! Siinä kohtaa viimeistään aloin uskomaan, että ei tämä niin tyhmä idea ollut. 
Tässä kohtaa on hyvä sanoa,etenkin kun tämä tatuointi on melkeinpä parantunut, että olen hyvin iloinen, että uskalsin ottaa tämän tatuoinnin. Mietin aina hirveästi mitä muut sanoo, mutta tällä kertaa en juuri siksi kertonut kenellekään mitään, koska tiesin, että joku vastustaisi ajatusta. Olen iloinen siitä, että kerrankin kuuntelin sydämeni ääntä ja seurasin sitä. 

Loppuun vielä, että koska olen pelannut tässä puolen vuoden ajan pelkästään Skyrimia, niin ei varmaan ole mikään ihme, etten ole kerennyt aloittamaan mitään uusia pelejä. Pahoittelut! En ajatellut että Skyrim veisi koko käden kun annoin vain pikkurillin (famous last words).

 

Cosplay: Yukicon 4.0

Heti perään tulee toinen cosplaypäivitys, koska Yukicon tuli melkeinpä heti Desucon Frostbiten jälkeen. Erona Frostbiteen, Yukicon pidettiin Messukeskuksessa ja se oli ikärajaton tapahtuma. Desucon ja Desucon Frostbite ovat siis K-18 (en kyllä tiedä miksi, mutta se on ihan jees).

Olin valinnut asukseni Ashleyn pelistä Until dawn ja sattumoisin Yukiconissa oli Until dawn luento! Olin muuten hyvin tyytyväinen asuuni mutta käyttämäni tekoveri ei ollut niin hyvää kuivuessaan. Suihkuttaessani sitä hupparille, se näytti todella hyvältä, mutta se muuttui pinkiksi ollessaan kuiva. En tiedä teinkö jotain väärin vai oliko värissä oikeasti jotain vikaa.

Perkele

Kävimme sekä lauantaina että sunnuntaina conissa ja heti lauantain aamupäivänä menimme Kun hahmot eivät selviä - luennolle. Aihe oli mielenkiintoinen ja asiaa käsiteltiin hyvin laajasti. Luennon pitäjä veti luennon hyvin ja hän ei tehnyt siitä turhan vakavaa, vaan nauroin moneen otteeseen.
Luennon jälkeen suuntasimme syömään. Koska lähimmät ruokapaikat olivat Pasilan asemalla, suuntasimme ensin sinne ja huomasimme aivan törkeän pitkän jonon. Päätimme olla ovelia ja menimme Helsingin rautatieasemalle syömään ja säästimme hyvin paljon odotuksessa.

Syömisessä meni odotuttua kauemmin, joten meiltä jäi yksi luento väliin ja seuraavaan luentoon oli pari tuntia (saimme myöhemmin tietää, että se luento oli muutenkin peruttu). Käytimme sen ajan myyntipöytäsalissa ja taidekujalla. Nyt rahaa lensi kuin roskaa, kun palkka oli tullut. Olisin varmasti ostanut enemmänkin tuotteita, mutta hillitsin itseni. Patrik osti Berserker-mangan ensimmäisen osan sekä pitkään himoitun Game of Thrones-miekan. Itse ostin pienen pehmolelun, joka on samaa sarjaa sen ison pehmolelun kanssa, jonka ostin viime vuoden Desuconissa. Ostin myös törkeän hienot korvakorut ja suloisen kaulakorun. Olisin myös halunnut ostaa sellaisen kasvosuojan, mutta ne loppuivat hyvin nopeasti. Pistin sellaisen sitten tilaukseen kotiin päästyäni.

Menimme ostoksien jälkeen odottamaan Until dawn-luennon alkua. Jouduimme odottamaan hieman pidemmän tovin, koska olin katsonut väärin luennon alkamisajan. Odotellessamme kuitenkin huomasin erään asun, josta oli pakko ottaa kuva. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun otin jonkun toisen asusta kuvan (Patrikia ei nyt lasketa). Yritin tälle ihmisille selittää, miksi pidin niin paljon hänen asustaan, mutta en siinä tilanteessa kyennyt pukemaan sanojani kunnolla. Joten: Pidin hänen asustaan siksi, koska pidän hyvin paljon kaikesta, jota itse lapsuudessani koin. Jak and Daxter oli yksi lapsuuteni lempipeleistä ja siksi olin hyvin ilahtunut, että joku pukeutui Jakiksi.

No, itse luento oli kyllä hyvin iso pettymys. Siellä kerrottiin kaikki, mitä jo tiesin. Oikeastaan luennossa lyhyesti kerrottiin pelistä kaikki: niin hahmot, kerättävät esineet, juoni ja no, kaikki. Olisin toivonut jonkinlaista syväanalyysiä esimerkiksi, miten oikeassa elämässäkin valinnat vaikuttavat ja miten pienetkin valinnat vaikuttavat. Siksi minua harmittikin, että Patrik joutui istumaan siellä, koska eihän hän kyseistä peliä ollut pelannut. Luennon jälkeen menimme kotiin.

Poika on tullut kotiin

He halusivat esitellä ostamani tuotteet

Sunnuntaina menimme vain yhteen luentoon, vaikka meidän piti mennä kahteen. Mutta jotenkin Patrikilla on jonkinlainen kirous, että aina coniin mennessä, hänellä on yövuoro. Joten, jätimme toisen luennon pois ja menimme vain yhteen, joka pidettiin hieman myöhemmin.
Alunperin suunnitelmanani oli pukeutua Disneyn välitunnin Spinelliksi, mutta koska en saanut asua valmiiksi, päätin laittaa koulupuvun ja kissa-asusteet päälle. Olin pitkään muutenkin halunnut laittaa kissa-asusteet johonkin coniin, joten nyt tuli oivallinen tilaisuus siihen. Asu oli simppeli ja söpö. Patrik laittoi uudestaan assassiiniasunsa.

Olen kyllä pirun ylpeä tästä kuvasta

Luento oli tosiaan Battle Royalen äpärälapset. En itseasiassa edes tiennyt, mikä Battle Royale on, mutta taas kerran Patrik hieman sivisti, että se on japanilainen elokuva, joka on toiminut hyvin monelle elokuvalle ja sarjalle innoittajana. Luento oli aika pitkä, mutta aihetta käsiteltiin laajasti ja myös niin sanottuja äpärälapsiakin käytiin hyvin laajasti. Pidin luennosta hyvin paljon.
Luennon jälkeen ajattelimme, että käväisisimme vielä myyntipöytäsalissa, mutta se olikin jo kiinni. Oikeastaan menimme sen jälkeen vain kotiin.

Näin yleisesti Yukicon oli hyvin erilainen verrattuna Desuconeihin. Tosiaan Yukicon oli loppuunmyyty ja sen kyllä huomasi. Ihmisiä oli todella paljon ja istumapaikat eivät riittäneet, joten ihmisiä istui lattialla ja kaikissa pienissä nurkissa mihin nyt mahtuikaan. Huomasin myös sen, että tosiaankaan ei ollut sitä ikärajaa ja myös hyvin nuoria ihmisiä oli liikkeellä. Olin myös positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka niin nuoret ovat niin taitavia. Mutta huomasin myös asian negatiivisen puolen: melutaso oli paljon korkeampi, ihmisiä juoksenteli hyvin paljon ja näin hyvin paljon hug me-kylttejä.
Ohjelmaa oli hyvin paljon ja laajasti, vähän kaikille kaikkea. Myös tuntui ainakin siltä, että myyntipöytäsalin tarjonta oli paljon parempi kuin Desuconeissa. Olen silti pettynyt Until dawn-luentoon, joten ajattelimme Patrikin kanssa tehdä joskus yhdessä luennon.

IHMISMÄÄRÄ

Seuraava con on luultavasti Desucon. Ajattelimme mennä Popcultiin, mutta se on hyvin lähekkäin häiden kanssa (en itse mene naimisiin, vaan hyvä ystäväni). Saa siis nähdä, mitä tapahtuu, mutta se on varmaa, että ei ainakaan hetkeen tule conipäivitystä.

En tiedä onko Patrik hyvä malli vai oonko mä hyvä valokuvaaja, ehkä molemmat

Nyt on harvinainen kuva, tässä mä hymyilen oikeasti

Cosplay: Desucon Frostbite 2017

Jo viime vuonna aikataulutin cosplay-kalenterini eli mikä asu mihinkin coniin. Olin alunperin ajatellut Kingdom Heartsin Aquaa (joka minulla oli siis viime vuoden Frostbitessa), mutta sitten sainkin paljon paremman idean: tekisimme niin sanotun paricossin poikaystäväni kanssa. Päätimme, että olemme Roope Ankka ja Kultakimallus Roopen nuoruudesta. Tämä päätös tuli puhtaasti siitä, koska olemme luonteeltamme hyvin samanlaiset kuin kyseiset hahmot.

Menimme Frostbiteen vain lauantaina, koska sunnuntaina Patrik meni yövuoroon ja olimme perjantaina molemmat töissä. Menimme lauantaina katsomaan AMV-kisoja, oikeastaan mihinkään muuhun emme menneet (luentojen aiheet eivät oikein matchanneet meidän mieltymyksiämme).
Conipäivän aamu ei alkanut kovin hyvin, koska kun näin pukuni kokonaisuudessaan, vihasin sitä. Siitä ei tullut sellainen, mitä odotin. Aluksi ajattelin, että en mene ollenkaan, mutta Patrik läimi minuun puhtia. Ei hän oikeasti läiminyt, mutta siis puhui minut lähtemään. Olisin kyllä katunut jos en olisi lähtenyt. Mutta lähtö kuitenkin venyi, koska asuani varten jouduin panostaa tavallista enemmän. Olin ostanut siniset piilolinssit ja mietin, että miksi ne eivät mene silmiini. Ne olivatkin sellaiset, jotka suurentavat silmää, joten piti hieman kikkailla niiden kanssa. Lisäksi, laitoin tekoripset ensimmäistä kertaa. Pakko sanoa, että en meinannut itsekään tunnistaa itseäni.

Paikan päällä vaihdoimme liput rannekkeisiin ja lähdimme kuvaamaan asujamme. Tätä pitäisi kyllä aina tehdä coneissa, koska saimme hyviä kuvia. Aloitimme kuvauksen heti, koska oli vielä valoisaa. Ulkona ei ollut niin hirveän kylmäkään, joten pystyin hyvin olemaan asussani.
Olen kyllä aika ylpeä Patrikin asusta, koska tein hänen paitansa. Aluksi mietin, onko se ihan tyhmän näköinen, mutta kun näin sen hänen päällään, palat vain loksahtivat paikalleen. Patrik oli kyllä hyvännäköinen Roopena.

Kuvaamisen jälkeen menimme katselemaan kauppa- ja taidekujaa. En itse osanut mitään, mutta sen sijaan Patrik löysi kaikenlaista itselleen ja meille. Hän esimerkiksi osti uuden PS3-ohjaimen, koska oli vahingossa rikkonut edellisen kaatamalla sen päälle limua. Hän myös osti kaksi juomapikaria sekä Assassin's creed-veitsen.
Kävimme myös syömässä Burger Kingissä ja kaikki tuijottivat. Ymmärtäähän sen, koska olimme aika erikoisen näköisiä. Tuijotukseen tottui aika nopeasti ja emme olleet ainoita, jotka olivat erikoisen näköisiä.

Itse AMV-kisa oli mukava. Siinä oli kyllä teknisiä ongelmia alussa, mutta itse videoiden aikana ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Jotkut videot olivat mielettömän hyvin editoitu ja salaa toivoin, että joskus saisin itsekin tehtyä tarpeeksi hyvän videon, että se näytettäisiin AMV-kisoissa. Pidän myös kisoista siksi, että sieltä saa hyviä vinkkejä sarjoihin, mitä voisi alkaa seurata. Patrik ainakin ihastui yhteen videoon todenteolla.

Lähdimme kotiin kymmenen aikaan illalla ja olimme molemmat ihan poikki. Menin oikeastaan heti nukkumaan, mutta Patrikin piti vielä valvoa. Seuraavana päivänä kokeilimme uutta ohjainta pelaamalla Minecraftia.

Tein myös hakun töistä pöllityistä pahvirullista

Seuraava con on Yukicon, joka on tasan viikon päästä. Palkka on tullut siihen mennessä, joten sieltä varmasti tulen ostamaan kaikenlaista.

Patrik myös tapasi toisen Roopen

Arvostelussa: The Evil Within-lisäosat: The Assignment, The Consequence ja The Executioner (PS4)

The Evil Within-arvostelussa mainitsinkin, että peliin on tehty kolme lisäosaa, jotka itseasiassa pelasin pian pelin läpäisemisen jälkeen. Halusin saada juonesta kaiken irti ja pidin pelistä muutenkin, joten ajattelin, että miksipä en pelaisi lisäosia.
Tässä kohtaa on hyvä mainita, etten yleensä ostele peleihin lisäosia, ellen tosiaan todella pidä pelistä.

The Assignment & The Consequence

Lisäosa alkaa keskustelulla, jonka osapuolina ovat Juli Kidman, Sebastianin kollega, ja kasvoton mies, joka on Mobius-yhtiön johtaja. Kasvottomalla miehellä on kyllä kasvot, mutta ne ovat lähes aina peitetty. Kasvoton mies antaa Kidmanille tehtävän, että hänen pitää tuoda psykiatrisen sairaalan potilas Leslie heille elossa. Kidmanille vain kerrotaan, että Leslie on arvokas henkilö ja siksi hänelle ei saa käydä mitään.
Pian ollaankin pääpelin lähtöruudussa eli psykiatrisessa sairaalassa ja kauhean autokolarin jälkeen päästäänkin pelaamaan Juli Kidmanilla.

Heti alkuun pelaajalle kerrotaan, että Kidman on aseeton eli hän ei voi puolustautua hirviöitä vastaan oikeastaan mitenkään. Hirviöiden ohi pitää siis hiipiä ja heitä voi harhauttaa pulloilla ja metelöimällä. The Assignment- ja The Consequence-lisäosissa onkin erityinen hiiviskelytila, jossa siis Kidman menee seinää vasten ja hän voi kulkea sulavasti seinää pitkin, kurkata kulman taakse sekä kutsua hirviöitä. Ei hän tietenkään millään nimillä heitä kutsu, hän joko huutaa "Hey!" tai "Over here!".
Toisin sanoen, jos mokaa hiiviskelyssä, niin sanottua kusivaraa eli asetta ei ole. Joko mokan sattuessa kuolee tai ottaa paljon osumaa, mutta selviää edes jotenkin hengissä. Usein satuin vain juoksemaan jonnekkin turvaan hetkeksi.

Näissä kahdessa lisäosassa nähdään The Evil Withinistä tuttuja hirviöitä eli jollainlailla mutatoituneita ihmisiä, mutta lisäosissa oli kaksi uutta hirviötä. Toiset olivat jotain epämääräisen näköisiä ihmismössöjä, jotka ovat sokeita eli niiden edestä voi kulkea ihan huoletta, mutta oliot kuulevat hyvin. Eli jos heittää pullon nurkkaan, oliot menevät äänen luokse. Tietysti jos kävelee olioita päin, ne huomaavat sen ja tappavat heti.
Mutta kuitenkin kaikista kauhein uusi hirviö oli tietysti sellainen, johon tuli törmäämään useaan otteeseen. Aina kun tämä hirviö pamahti jostain kulman takaa, oli helvetti irti. Kohtaukset joissa tämä kyseinen hirviö oli, olivat kaikista ahdistavimmat. Käteni eivät ehkä koskaan ole hikoilleet niin paljon. Ikävä kyllä en löytänyt hirviöstä kunnon kuvia.

The Consequence alkaa oikeastaan sillä, mihin The Assignment jäi. Nämä kaksi lisäosaa olivat siis yksi iso lisäosa, mutta se on jaettu kahteen osaan. Mutta sama meininki jatkui The Consequencessa: pelaat Juli Kidmanilla, joka yrittää etsiä psykiatrisen sairaalan potilasta Leslietä.
Molempien lisäosien tarinat sijoittuvat siis samanaikaisesti pääpelin juoneen ja ajankulkuun. Nimittäin lisäosissa nähdään Sebastian, Ruvik ja Joseph. Olisin toivonut Ruvikia enemmän... Mutta lisäosissa myös pohjaudutaan vieläkin enemmän Ruvikin tarinaan. Ei kuitenkaan enää niin kauheasti, koska hänen tarinaansa käsiteltiin jo hyvin paljon pääpelissä, mutta pieniä yksityiskohtia.

Lisäosissa sai tietää paljon enemmän Kidmanin taustoista ja motiiveista. Hän vaikutti nimittäin pääpelissä hyvin etäiseltä ja tarpeettomalta. Häneen sai paljon syvemmän yhteyden lisäosien myötä ja oikeastaan, hän on ihan hyvä tyyppi. Vaikka hän onkin aika vähäpuheinen ja kylmä, hän ei ole kuitenkaan ilkeä tai sydämetön. Pidin näistä kahdesta lisäosasta, vaikka ne olivatkin hyvin erilaisia pääpeliin verrattuna. Mutta se mielestäni luo enemmän syvyyttä myös pääpeliin. Se täytyy kyllä sanoa, että nämä kaksi olivat kyllä aika vaikeita ilman asetta. Eli jos kaipaat pääpelin lisäksi haastetta, suosittelen näitä.

Jooseppi vähän sekos

En tiedä olinko taas paska kun kuolin noin monta kertaa

The Executioner

Pitkään luulin, että Kidmanin tarina olisi jaettu kolmeen osaan, mutta tämä kolmas lisäosa onkin täysin eri peli. Se ei liity pääpeliin eikä myöskään kahteen lisäosaan mitenkään, vaan tämä on lähestulkoon oma itsenäinen peli.
The Executionerissa pelataan Boxheadilla (tai The Keeper, mitenkä sitä halutaankaan kutsua), joka on astunut Ruvikin luomaan maailmaan etsimään kadonnutta tytärtään. Ruvikia ei oikeastaan tässä lisäosassa edes näy, hänet kyllä mainitaan pariin otteeseen.

Tämän lisäosa on oikeastaan läjä minipelejä. Boxhead saa aina dokumentin, jossa kerrotaan, kuka on seuraava kohde ja tehtävänä on löytää tämä kohde ja tuhota se. Nämä kohteet ovat pääpelistä tuttuja hirviöitä, joita pääsee vetämään turpaan oikein olan takaa. On hyvin nautinnollista vaan hakata hirviöitä isolla vasaralla ja saada kolikkoja, joilla voi parantaa aseita ja Boxheadin kykyjä, kuten puolustusta ja elämäpalkkia.

The Executionerin läpäisee kuitenkin hyvinkin nopeasti, jos vain vetää hirviöitä tarpeeksi hyvin turpaan. Minulla taisi mennä juurikin se pari tuntia ja lisäosa oli läpäisty. Kun ensimmäisen kerran läpäisee The Executionerin, saa läjän uusia aseita (kuten moottorisahan!) sekä muutaman uuden vihollisen taistelupukariksi. Mutta siihen se oikeastaan jääkin. Odotin hieman enemmän tältä lisäosalta, mutta se jäikin hyvin latteaksi. Olihan se hauskaa vetää kaikkia turpaan, mutta pelasin sen kaksi kertaa läpi ja en taida enää uudestaan sitä läpäistä. Se on jo aika nähty heti ensimmäisen pelikerran jälkeen. Ehkä enemmän tarinaa olisin toivonut tai että se olisi sijoittunut edes pääpelin juoneen. Olin kyllä pettynyt.

Kaikki paskaks mikä ei oo omaa

Arvostelussa: Assassin´s creed (elokuva)

 

Odotin suuria, kun kuulin, että Assassin´s creed-pelisarjasta tehdään elokuva. Olen pelannut ensimmäisestä pelistä Revelationsiin saakka, mutta kolmannesta eteenpäin en ole enää pelannut. Jätin siis pelaamiseni niin sanottuun Ezion aikakauteen ja olen tyytyväinen siihen.
Vaikka ei olisikaan pelannut kaikkia pelejä, juoni on silti aika samanlainen kaikissa peleissä: sarjan päähenkilö Desmond Miles kuuluu assassiinien veljeskuntaan ja hän pystyy palaamaan esi-isiensä aikakausiin Animus-laitteen avulla. Pelissä on paljon keksittyjä hahmoja, mutta myös oikeitakin hahmoja kuten Niccolo Macchiavelli sekä Leonardo Da Vinci.

Pelin juoni oli tiivistettynä tuollainen, mutta entäpäs elokuvan juoni? Elokuvan päähenkilö on Callum Lynch (Michael Fassbender, joka on muuten tunnettu X-Men-sarjan nuori Magneto), joka on joutunut vankilaan taposta, mutta Abstergo-firma ottaa hänet hoiviinsa, koska heillä on tehtävä saada haltuunsa Edenin Omena, ikiaikainen artifekti, jolla voi hallita ihmisten mieliä. Callum on hämmentynyt ja hyvin vastahakoinen, mutta asiat selviävät heti, kun hän siirtyy Animus-laitteen avulla esi-isänsä muistoon vuoden 1492 Madridiin.



Heti elokuvan alkaessa tajusin, että elokuvan pitäisi sijoittua ensimmäisen Assassin´s creed-pelin aikaan, mutta Lähi-Idän ja vuoden 1191 sijaan ollaankin vuodessa 1492 ja Madridissa. Ajattelin, että elokuvan alussa näkyvä hahmo olisi Alta'i'r, mutta se olikin Alguar eli ei yhtään sinne päin. Ja päähenkilö Callumia ei ole koskaan, siis missään, pelissä mainittu. Toisin sanoen, Assassin's creed-elokuva on vain ottanut saman konseptin, mutta täysin uuden tarinan. Sitä en oikeastaan osannut odottaa ja siksi olin hyvin pettynyt. Olisin hyvin paljon toivonut, että tarina olisi käsitellyt Subject 16:a, erästä ihmistä, joka jäi Animus-laitteen vangiksi. Mutta sen sijaan, elokuvassa ei ollut ketään, joka olisi ollut missään pelisarjan pelissä.
Pitää kyllä vedota siihen, että sentään Resident Evil-elokuvasarjassa on hahmoja, jotka ovat peleistä, kuten Jill Valentine, Nemesis ja Claire Redfield. Sen sijaan elokuvasarjan päähenkilö Alice on keksitty elokuvia varten. Se toimii edes jotenkin, mutta sentään elokuvat ovat jollainlailla uskollisia pelisarjalle.

Elokuvan Animus-laite oli myös hyvin epämääräisen näköinen. Se oli tehty kouran näköiseksi, jossa Callum vain roikkui ja oli ikään kuin transsissa, koska hän oli hereillä koko Animus-kokemuksen ajan. Peleissä Animus-laite on ikään kuin makuualusta, johon mennään nimenomaan nukkumaan ja tutkijat nauhoittavat kaiken, mitä Desmond näkee. Elokuvassa kaikki mitä Callum näkee, näkyy myös hänen ympärillään ja kaikki muutkin siis paljain silmin pystyvät sen näkemään. Olisi ollut hienoa, että pelien Animus-laite olisi vaikka näkynyt elokuvassa ja elokuvan Animus-laite olisi ollut paranneltu versio pelin Animuksesta. Mutta ei.

Siinä vaiheessa, kun tajusin, ettei elokuva liity pelisarjaan mitenkään, yritin katsoa sitä täysin tietämättömin silmin. Se oli vaikeaa, koska koko ajan elokuva heitti vääryyksiä silmiini, joita oli vaikea väistää. Hyvä ystäväni on Resident Evilin fani ja siksi hän menee katsomaan kaikki Resident Evil-elokuvat, vaikka nekään eivät aina noudata pelien juonta. Menin katsomaan Assassin's creed-elokuvan, koska pidin paljon pelisarjasta, mutta elokuvassa oli vain sama idea. Oikeastaan mikään ei ollut samanlaista kuin peleissä ja se on asia, joka kaikista eniten ärsytti elokuvaa katsoessa.



Toisin sanoen, jos tietää vain Assassin's creedien idean, mutta ei hahmoja tai juonta, elokuvasta nauttii täysin siemauksin. Sen sijaan, jos on yhtään pelannut tai millään lailla perehtynyt peleihin, elokuvasta ei nauti. Elävä esimerkki: appivanhempani pitivät elokuvasta hyvin paljon, mutta minä ja poikaystäväni emme. Kyllähän elokuvan voi mennä katsomaan ihan mielenkiinnosta, mutta en itse suosittele sitä pelien faneille.